sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Näistä eroon, ottakee yhteyttä!

HUOM!
Tämä postaus on niille parille tutulle, jotka tahtoivat avittaa ja ostaa minulta vaatteita pois. Muut, älkää vaivautuko anonyymisti haukkumaan pattipolviani tai jotain muuta yhtä mörkömäistä. Tahdon eroon vanhoista vaatteista, okei?
Pahoittelen kuvien rumia jalkoja, paljasta, pilkistävää ihoa, mukahienoja asentoja ja sitä, että värit kusevat joissakin. Ja taustalla näkyvää sottaista huonetta.
 

















 




 
Kokoja, hintoja saa kysellä yms.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Pakaroita polttaa ja tuuli ulvoo!

Eli otsikko tarkoittaa suomeksi sitä, että raahasin tänään pyörän jostain kaatopaikalta ja poljin lauantain kunniaksi kouluun reippahasti kymmenen kilsaa. Muistelin viime syksyn pyöräilyä, jolloin koulumatkaan meni n. 40 minuuttia. Koska tänä aamuna oli semmoinen "vois rääkätä itteään"-olo, jätin ihan tahallani vain 30 minuuttia aikaa ehtiä yhdeksäksi kouluun.
Vatkasin sitten polkimia ihan hikipäässä. Ja myöhästyin silti 5 minuuttia! Ja pakaroita poltti. PALJON. (Eikö ole kiva, kun jaan kaikki anatomiset ja biologiset tuntemukseni täällä? Minustakin!)

Ja syy, miksi se oli rääkkiä polkea, on se, että eilen oli liikunnassa gymstickiä (jotain keppiä, kuminauhoja, hassuja liikkeitä) ja heti perään puolentoista tunnin sählypelit! Seukkarin salivuorolla siis menin pelailemaan, ja hitto vie siinä tuli hiki. Olo oli kuin saunassa, ja hengitys ei ehtinyt kunnolla tasaantua vaihtojen välissä - siis mahtavaa! Ainoan miinuksen toivat seikat a ja b.

a) En osaa kunnolla pelata sählyä.

b) Seurakunnan pappi otti tehtäväkseen neuvoa tässä pelissä. Siis joo, vaikka se pallo nyt pari kertaa kiisi meikäpojan ohi ILMAN että sähläsin ja osuin siihen mailallani, se EI tarkoita, ettenkö olisi HUOMANNUT sitä. Hitto. Meni totaalisen hermo niihin jatkuviin huuteluihin. "PINJA MENE PALLON PERÄÄN!" "PINJA SEURAA PALLOA!" "PINJA MENE KII!"
Voi saakeli.
Teki mieli lyödä sillä mailalla vähän muita, kivuliaampia ja herkempiä palloja...


Mutta muuten oli kivaa. Paitsi että olin sen jälkeen ihan kuollut. Natti. Rätti. Poikki. Traktorin yliajama. Norsulauman talloma. Norsulauman, jolla kaikilla oli omat traktorit!

 
 
 
Moikka. Terveisin yliajettu ja aggressiivinen (mutta vain tietyille papeille!) mangusti-pallopää. (Näen nyt palloja kaikkialla...)
 

perjantai 29. maaliskuuta 2013

True Lady



Moro kaikille! Ja pienenä informaationa ennen kuin Pinjan satutunti alkaa:

JOS JUMAKAUTA OLET NAINEN, NIIN LUE TÄMÄ.

Noniin.

Jokaisessa naisessa asuu pieni pirttihirmu, joka tahtoo aina välillä päästä vapaaksi hihnastaan ja huutamaan syntyjä syviä tasa-arvosta sekä hehkuttamaan orgasmimanifestia tai jotain yhtä shokeeraavaa ja siksi ah, niin ihanaa.
Tätä pientä olentoa kutsutaan feministiksi.
Ja uskokaa tai älkää, se todellakin asuu jokaisessa naispuolisessa, itse asiassa miespuolisisakin. Yleensä se vain unohtaa, jää sikamaisen kiireen ja stressin alle.
Omani on nostanut päätään tässä vuoden 2013 aikana. Viime vuosi meni vähän niin ja näin. Olin aiemmin ollut kovakin tasa-arvon puolesta saarnaaja. Sitten sain sellaisen päähänpiston, että häh mitä täh. Ei väliä, naiset vain jankkaavat turhaan ja turhista asioista. Take it easy bitches.
En tajua mistä aasinperseenreiästä tuo asenne itseeni tarttui, mutta mikä tärkeintä, se on nyt poissa. Olen taas havahtunut maailman epäreiluun luonteeseen ja alkanut pomppia edes takaisin innosta.
Ja raivosta.
Syitä, miksi jokaisen uinuvan feministin pitäisi herätä, on monia:

1) Miehen euro on naiselle yhä n. 80 snt.

2) Naisia on vähemmän yritysten johtoportaissa. Ja pomoina. (MIKSI, minä esim. olen loistava esimerkki miksi naispuoliset ovat mitä parhaimpia pomoja!)

*naurua*

3) Tämän vuoksi naiset eivät usein pyri sinne johtoon.

4) Naisten luonne kulkee yhä kahleissa historian kanssa.

5) Naisen seksuaalinen aktiivisuus on pahe, kun miehellä päinvastoin.

6) Naisten ulkonäköpaineet ovat KOHTUUTTOMAT, SAIRAALLOISET ja täysin PERSEESTÄ!!!

Monien muiden syiden lisäksi, herätkää pahvit.

Olen siis täysin feminismin vallassa. Olen keskustellut asiasta muutaman tutun kanssa, jotka ovat tarjonneet mahtavis vasta-argumentteja tähän intoon. Sillä mitäpä olisi kunnon tappelu ja väittely ilman kunnollista väittelykumppania?

Ja jees, onhan se väittely kivaa, minä jos kuka tiedän sen, koska saan sellaisen hullunmoisen endorfiinipiikin väitellessäni. Mutta, vaikka sanan säilällä pääsee pitkälle, sillä ei soudella maaliin asti. Joten aseisiin naiset!
Ei nyt ihan kirjaimellisesti, vaikka itse aion armeijaan suunnatakin. Mutta epätasa-arvoa vastaan on taisteltava TEOIN!
Mutta itse aloin kelata tuossa vähän aikaa sitten, mitä tekoja tällainen vielä alaikäinen tytönhupakko voi tehdä? Jos menen mellakoimaan eduskuntaan, minut heitetään tyrmään. (Ja kyllä, elän 1800-luvun Ranskassa) Jos kokoan rintsikoiden polttokokon, joudun tyrmään.
Sitten aloin miettiä arkipäivän tekoja, ja miten niillä voisin vaikuttaa ihmisten yleiseen mielipiteeseen.

Ehkä minä jätän rintaliivit kotiin!

Ehkä minä kasvatan hemaisevat sääri- ja kainalokarvat!

Ehkä minä lopetan meikkaamisen!

Jos tällä tavoin shokeeraan ihmisiä (uskokaa pois, jo ensimmäisestä kohdasta seuraa shokki) niin ehkä saan huomiota siihen, ettei naisen tarvitse näyttää tietynlaiselta ollakseen nainen?

Mutta. Se olisi yhtä kuin tappelemista vastavirtaa vastaan, ja aika turhaan. Sitä paitsi, kun kysyin itseltäni, haluanko lopettaa laittautumisen ja naisellisuuden, vastaus oli ei.
Minä totta vie tahdon ajella hemmetin säärikarvat. Minä totta vie tahdon tällätä huuleni punaisiksi ja käyttää lyhyitä hamosia sekä korkokenkiä. Sillä eihän naisellisuutensa peittäminen ole feminismiä! Feminismiä on se, että perkele tahdon näyttää seksikkäältä ja naiselliselta, ilman että minun ajatellaan olevan huomiota kerjäävä huora.
Päädyin siis loppuratkaisuun, jossa käytän yhä rintsikoita ja meikkiä (kanssaeläjieni onneksi). Sen sijaan, että peittäisin naiseuteni, korostan sitä. Ja sen sijaan huudan entistä kovempaa, karjun suorastaan, että minä olen nainen. Ja minä laittaudun. Minä välitän siis miesten mielipiteistä. Minä välitän myös naisten mielipiteistä.
Mutta minä huudan, että se, että tahdon näyttää naiselta, ei tarkoita, että minua pitäisi kohdella sen vuoksi huorana.
SEKSIKKYYS ON MIELESTÄNI NAISEN OIKEUS, EIKÄ KELLÄÄN OLE OIKEUTTA OLETTAA, ETTÄ SEKSIKKÄÄLTÄ NÄYTTÄMINEN TARKOITTAA SAMAA KUIN JAKORASIA.

Tai että minua saisi raiskata.

Se tarkoittaa, että olen ok oman naisellisuuteni kanssa. Jokaisen pitäisi olla. Ja naisten pitäisi karjua kovempaa seksuaalisen vapautensa vuoksi. Puhua härskejä, kuin miehet. Meidän pitäisi kuljeskella baareissa puristellen miehiä perseestä ja ehdottelemassa yhden yön juttuja. Ilman huoramainetta. Se on oikeus. (Kaupanpäällisenä ehkä muutama herpes ja kuppa mutta niin on miehilläkin sitten! Haha, tasa-arvoa.)

Ja kun se on oikeus, sitä pitää toteuttaa. Sillä miehet eivät ole ainoita, joilla on se oikeus.


Varokaa vaan kun täytän 18. Silloin on feminismihelvetti irti.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Ja mä mietin kuinka mä ratsastin, kuinka autossa jo liikkuvassa sua halusin


WUAAAAAAAHUUAAAAAA
Mahtava fiilis kun liikuntatunnilla juoksin uudestaan sen kamalaihanan piippijuoksun. Ja paransin 10 prosentilla! Meikäläinen juoksee piippitestin paremmin kun 80% tämän ikäisistä teinipälleistä.
Ja kuntonumeronkin kuntotesteistä sain selville. 9+ se sitten olisi. Nyt enää pari korottavaa tekijää ja kympissä huidellaan. Ehkä jo ensi vuonna?
 
 
Koeviikko alkaa huomenna. Onneksi itselläni on lukiohistorian vähiten kokeita, nimittäin kaksi rääpälettä. Onkin kyllä sitten kaiken maailman oppimispäiväkirjan ja portfolioiden palautuksia. Mutta filosofian oppimispäiväkirjaa olen väsännyt halki jakson vasemmalla kädellä, joten siitä ei stressiä. Filosofia tosiaankin on hyperkivaa. Saa pohtia kaikkea uppo-outoa, ja se vieläpä on tarkoituskin.
Pohdinkin juuri äsken syrjähyppyä eettisestä näkökulmasta. How cool is that.
 
Olisi muuten siistiä hankkia tatuointi. Ja napakoru. Ihan btw.
 
Olempa radikaali. Ehkä se johtuu tästä lähestyvästä täysi-ikäisyydestä ja abiristeilykokouksesta, joka pidettiin tänään. Merkkasin itseni "ehkä tulossa abiristeilylle"-kohtaan, koska kilttinä tyttönä mietin, että pitääpä kysyä äipältä ekana.
Sitten ääliö kun olen, tajusin vasta kotona, että olen täysi-ikäinen kun lähden risteilylle.
Se siitä äipästä!
 
 
 

torstai 21. maaliskuuta 2013

SÄPINÄÄ


Parasta. Musiikkia. Ikinä. Nauran. Liikaa.
 
No juu. Tuo Maukka Perusjätkän (IHANA NIMI!) "Säpinää"-biisin bongasin historian esitelmää varten. Paneuduimme 1960-luvun nuorisokulttuuriin, myssymisseihin, teddyihin, punkkareihin ja feministeihin. Kyllä elämä on ollut siistiä tuolloin. Minäkin haluan lättähattujengiin! Haluan pureskelle purkkaa, käyttää farkkuja ja juoda Coca-colaa.
Nojoo, kuka estää tekemästä tuota kaikkea nyt?
Ei kukaan, mutta äärin paljon ältsin makeempaa tuo kaikki oli silloin 1900-luvun paremmalla puolella.
Olisin 1960-luvulla liittynyt Suomen ensimmäisiin feministiliikkeisiin ja polttanut rintsikkani protestina. Olisin osallistunut mielenosoituksiin ehkäisypillereiden puolesta. Naisten seksuaalinen vapautuminen, HURRAA!
 
Mutta koska satun elämään äärimmäisen tylsää 2000-lukua, niin tyydyn siihen, että jammailen nykyisyydessä. Saan päänsärkyä ipadeista, joita käytetään koulun yhteiskuntaopin tunnilla. Manaan tietokoneet syvimpään helvettiin. Saan hermoromahduksen tässä sykkivän maailman hektisessä, niin alati kasvavassa tahdissa.
 
Take me back to paradise baby!

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Demokratia - unelmien täyttymys vai...?

Aivoni surraavat ylikierroksilla, ja tuntuu että kohta korvista tupruaa savua. Mutta hyvänlaatuista savua, tämä ajatustyö on mitä lumoavinta viihdettä pitkiin aikoihin.
Yhteiskuntafilosofia. Se miettii valtiomuotoa, hallintomutuotoa. Parhainta mahdollista hallintomuotoa.

Sehän on demokratia - kansanvalta.

Tai niin itse ainakin luulin. Ennen.

Historia sen osoittaa, että antiikista kumpuavaa kansanvaltajärjestelmää on hyvä kohti pyrkiä. Monet maat omaavat historian, joka on täynnä verijälkiä ja irtonaisia ruuminosia siitä taistelusta, mikä on käyty pyrkiessä kohti tätä kultaakin kallimpaa - demokratiaa! Sosialistimaat, itäblokin pikku rääpäleet toisen maailmansodan jälkeen tekivät kaikkensa pyristelläkseen irti totalitärismistä.
Diktatuuri onkin jotain, mihin enää ei pyritä. Eikä sitä enää oikeastaan harrasteta, pienehkönä miinuksena hupaisat ja ah varmasti niin ihanat asua-maat kuten kommunistinen Pohjois-Korea. Diktaattori-sanasta mieleen syöpyy kuva Hitleristä ja Stalinista, tuhkaksi muuttuneet juutalaiset keskitysleirillä ja pienet lapset kuolemassa nälkään Siperiassa. Tai sitten Sascha Baron-Cohenin Diktaattori-elokuva.
Jännä juttu onkin, minkä tajusin, että jos joku lausuu kritiikkiä demokratiaa kohtaan, oletetaan hänen heti kannattavan diktatuuria. Tällainen henkilö voidaan helposti myöntää uusnatsiksi tai kommariksi jonka pää pitää ampua tuusan nuuskaksi, ennen kuin tuo ajatustapa voi tarttua.
Demokratia taasen on taivaan lahja. Monipuoluejärjestelmät ja fakta, että kansa valitsee päättäjiä- halleluja, se kuulostaa makelta.
Mutta voisiko syynä olla se, että tämmöinen länsimaalainen läski markkinatalouden kulutuspelle olisi vain niin tottunut demokratiaan, ettei osaa edes epäillä sitä?
Kuinka moni TEISTÄ on miettinyt, että jukra, olisiko jotain muuta kuin demokratia.

Niimpä.

Meillä esimerkiksi Suomessa ei ole varsinaista tarvetta miettiä parempaa hallintojärjestelmää, koska hoitaahan demokratia homman kotiin ihan hyvin. Niin, ihan hyvin. Mutta entäs jos jokin muu hoitaisi asiat PAREMMIN?
En sano, että tietäisin, mikä tämä hallintojärjestelmä on. En usko että kukaan vielä tietää. Mutta tuntuu, että sitä ei ole edes mietitty, ja miksi täytyisi?

Ehkä siksi, että yhteiskunnassamme ei ole kaikki hyvin. Ehkä siksi, että kun napsautan sormiani, joku kuolee, joku kuolee ja joku kuolee ja jotakuta muuten vain kidutetaan. Ehkä siksi, että eduskunnassa pyörivät samat laita vuosituhannen aikoja, ennen kuin ne pääsevät yhteiskuntaamme. Ehkä siksi, että en tunne saavani sitä niin sanottua kansan ääntä kuuluviin. Saatko sinä?

En halveksi demokratiaa, päinvastoin. Onhan se luonnollinen ratkaisu hoitaa asioita. Jos on Robinson Crusoe ja Perjantai samalla saarella, tulee loppujen lopuksi paremmaksi vaihtoehdoksi sopia asiat yhdessä kuin tappaa ja syödä toisensa.

Mutta epäily. Kriittisyys. Herättäkää itsenne, oi te horroksessa kulkevat. Toivon, että minä herätin teissä jotain. Itsekin sain apua tähän eilen. Tuntuu, että joku yhtäkkiä olisi potkaissut aukon seinään, sanoen että siinä on ovi.

Olen vain huomaamattani kävellyt sen ohi.


torstai 28. helmikuuta 2013

May I give you a piece of advice?

Tässä tulee:

ÄLKÄÄ IKINÄ PERUSTAKO NY-YRITYSTÄ.

Vaikka himo rahaa kohtaan olisi ylitsepääsemättömän vahva, niin hitto vie, sen kestää kuin mies! Voin sanoa, että sen sijaan TÄTÄ ruljanssia ei kestä. Lukion päälle menee hermot, hermot, ja vielä viimeisetkin hermon rippeet. Sitten kun piti sanoa "JA!" kun valittiin pikku yrityksellemme toimitusjohtajaa, eli sitä joka pitää koko pienen homman tahmakäpälillään kasassa. Nyt kadun sitä äärettömästi. Sillä joudun olemaan se, joka myös hoitaa kaikki aivan paskamaiset hommat kuten käytännön kuljetukset, puhelut, asiakkaiden kanssa kommunikoinnin ja myös sen, että yrityksemme (haha) jäsenet viitsivät nostaa kauniit perseensä penkistä ja lähteä, öö, tekemään jotain!
Tänäänkin pitäisi perua siivouskeikka, koska ihmisiä on kipeänä. Antaa niin helvetin hyvän kuvan kolmesta teinitytöstä, jotka luulevat pyörittävänsä yritystä! Sehän on kuin karjuisi suoraan asiakkaiden naamalle "ME OLLAAN ALAIKÄSIÄ, EI ME OSATA MITÄÄN, EI TEIÄN KANNATA PALKATA MEITÄ!"

Se pettymys on saakelin suuri. Ainakin itselläni. Sama kun tatuoisin silmämuniini etten osaa enkä pysty enkä vain voi. Näkisin ne sanat siinä aina, ja ah, mikä piristysruiske aina kun aamulla silmät avaisi!

Ja hiton ärsyttävää on, kun minä joudun tekemään nämä puhelut. Vaikka sitä kuinka tekisi mieli vain tehdä oharit ja kadota maan uumeniin, ei voi tehdä niin. EI VAIN VOI. Sen siitä saa, kun opettaja kysyy tunnin alussa:

"Kiinnostaisko Pinjaa yrittäminen?"

"TOTTAHAN TOKI!"

(Ajattelin oikeasti tuolla hetkellä että ei vitussa, mutta sanotaanpa nyt että opelle tulee hyvä mieli! Ja sehän saa samalla ahkeran kuvan musta! Mitä haittaa siitä nyt voisi olla?)

Damn. Tässä sitä ollaan. Pitäisikö joskus lopettaa muiden miellyttäminen? Itken täällä näppistä vasten, stressaa nimittäin ihan hirmuisesti.

Tahdon oman saaren. Jonne ei pääse kukaan muu. Jossa voin olla yksin. Jossa fysiikan lait eivät päde, ja laihdun vaikka syön. Voin syödä mitä vaan lihomatta. Oih, min öde ö! Jag vill ha en den! (Ja nyt meni Ruotsikin päin jotain. Jag vet.)