keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Käännä selkäsi pettureille



 
 
Havahduin.
Jumalattomuuteen.
 
Missä olet, mikset vastaa?
Kuinka helvetissä annoit minun joutua helvettiin?
 
Havahduin.
Itsekkyyteen.
 
Kun et vastaa, vastaan itse.
Olen itse oma jumalani.
 
Havahduin.
Suruun.
 
Kukaan ei enää vastaa.
Omat voimani heikkenevät eikä ääni kulje.
Sinä unohdit minut.
 
...
 
Ei se mitään.
Yksin pärjää kyllä.
Sielu helvetissä kyllä.
Mutta mitäpä siitä.
En enää ikinä turvaudu sinuun.
Mielummin yksin helvetissä kuin sinun kanssasi taivaassa.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Panik

Nyt olen harjoittanut koko päivän erilaisia stressihoidon muotoja. Käynyt juoksemassa niin, että nyt persettä kivistää (joo ja kyllä minäkin ihmettelen, en sentään peppu maata laahaten tuolla kylillä juokse!) ja kävelen kuin raihnainen mummo jonka rollaattori jäi kotiin. On se aika nössöä pyytää pikkusiskoa nostamaan pudonnut kynä, mutta kun hitto vie kun en juuri nyt taivu niin paljoa.
Olen myös yrittänyt hukuttaa synkän murheen alhoni tietokonepeleihin. (Tiedättehän Starshinen? Hirveän kökköisen heppapelin jossa soturihepat pelastavat maailman soturitaikaplääpläätyttöjen kanssa pahaa mörköä pois taikoen ja ilkeitä örkkimörkkejä vastaan taistellen? Jos ette, mahdatte olla varsin sivistymättömiä.)
Minkä asian haluan sitten unohtaa? Sen lisäksi että olen epäsosiaalinen sössöttäjä ja törppö idiootti joka saattaisi tarvita psykologia, se kamala mörkö jota pelkään, on HUOMINEN.
Huomenna nimittäin koittaa elämäni ensimmäinen ULKOMAANMATKA! (taputusta ja hurraahuutoja)
Okei, se on Ruotsiin.
Mutta ulkomaille yhtä kaikki! Pääsen ylittämään rakkaan kotimaani rajat muutenkin kuin kruisailemalla lapinmatkalla lähellä Venäjän rajaa.
Mutta isoin juttu on ehkä, että ylitän tuon rajan lentämällä.
En varmaan saa unta yöllä yhtään. Mielessä on pyörinyt jo tänään kauhuskenaarioita erilaiista vioista jota koneeseen voisi tulla. Erilaisista kauheista kohtaloista, joihin joutuisin. Saattaa nimittäin olla että koneen moottoriin tulee vikaa, ja me lennämme suoraan Atlantin syleilyyn jonne mätänemme Titanicin seuraksi! (Kyllä, maantitietoni oli kymppi)
En minä edes tiedä mitä lentokentällä pitää tehdä. Kaikissa leffoissa toteutetaan tärkeät jutut lentokentällä, joten paineet ovat suuret. Joko minun pitäisi löytää kadotettu kaksoissiskoni/ elämänkumppanini lentokentän väestön hulinasta ja rynnätä hänen syliinsä hidastetussa kuvassa koko muun kouluryhmän pyyhkiessä kyyneleitä taustalla. Tai sitten minun pitäisi juosta hiki päässä maratonjuoksua lähtöselvityksen poikki rakkaani kanssa (jota ei siis ole mutta nämä elokuvakohtaukset ovat paljon hauskempia näin) huutaen "WE'LL NEVER MAKE IT!". Loppujen lopuksi sulhoni nappaisi minut syliinsä ja juoksisimme kirkuen lentokentän läpi ja ehtisimme juuri ja juuri hypätä lentokoneen kyytiin kun se on jo nousemassa ilmaan. (Ja kysymyksenä että mitä hiton leffoja olen katsellut, niin en tiedä)
Mutta todennäköisesti huomenna käy pikemminkin Pilanpäiten kuin The MovieScene. Matkatavarani häviävät jonnekin Bermudan kolmioon tai minut pidätetään laittoman tavaran salakuljetuksesta, vaikka Mummon Kaurakeksit-nimisellä tarralla varustetut pussukat ovat oikeasti Mummon Kaurakeksejä.
Vahingossa myöskin varmaan iloisin mielin marssin johonkin lentokoneeseen joka menee Istanbuliin. Sitten ihmetellään missäs se kuuluisa kuninkaanlinna onkaan.
Lennon lisäksi jännittää muutkin asiat matkassa. Asumme kouluryhmän kanssa hotellissa, jonka huonejaot menivät juuri pari päivää sitten uusiksi. Minun PITI olla kahden kaverin kanssa samassa huoneessa, mutta ah, kappas vaan, Minttu sekä Ville, jouduin historianopettajan ja opon kanssa samaan huoneeseen. YKSIN. Onko traagisempaa kohtaloa kuin joutua käyttämään samaa suihkua kuin oma opettaja?
Lisäksi pikkuista paniikkia lietsoo se, että ruotsin kieleni ei ole mikään jättebra, vaikka sitä varmasti tulen Ruotsissa hokemaankin. (Ainoa mieleenpainuva sana kaikista ruotsinkursseista)

Mutta minä menen pakkaamaan. Kas kummaa kun en ole sitäkään tehnyt. Onhan se paljon tärkeämpää ja järkevämpää hakata näppistä huutaen "RUN IDIOT RUN!" (Starshine-heppapelin lumoissa)


 
 (Ps. Löysin taas kerran webbikameran. Eläköön pikselimössö ja teini-ihkuposetus!)