Here we go again, all the same all the time

Lainaan Lauran hulppeaa ideaa (ilman lupaa mutta älkää kertoko sille!)
Miten olen muuttunut?

En normaalisti lisäile omia kuviani blogiini mutta nyt saatte ihailla mieskauneutta vailla vertaansa oikein olan takaa!
Ready, Set, Go!

Syksy 2010

Hiipparoin tällöin läheisillä kujilla, metsäteillä ja hämärillä leikkipuistoalueilla huudellen hävyttömyyksiä pikkusiskoni kanssa. Pilasin maineeni leikkiessäni samalla todella coolia ysiluokkalaista ja toisaalta viisivuotiasta dorkaa.

Lisäksi että olin täysi dorka, minulla oli dorkia kavereita.

ÖÖÖ? Talvi 2011?

Pimeän peittoon jääneestä ajoituksesta huolimatta elin aikaa jolloin tuijotin telkusta Huiipumalliohjelmia ja kuuntelin Tyra Banksin neuvoja kuin Raamatun kymmentä käskyä konsanaan.

Huomaattehan tässäkin kuvassa kuinka yritän tyramaisesti hymyillä silmilläni, saaden kyllä aikaan reaktion jota kutsutaan vauvanaamaksi.

Talvella 2011 mennään vieläkin!

Piti vain saada vähän vähemmän järjellinen kuva ettette luulisi minun olevan pelkkä tyrabanksihkuttaja ja pinnallinen mallimaailmasta haaveileva. PHAH. En sentään, voin varmuuden vuoksi tällä kuvalla osoittaa olevani puhdasverinen pösilö.

Tiedätte jo että haluan palavasti kuvataideopettajaksi. No, selvähän se.

Näinkin tyhmästi (lue: luovasti) käytin ysiluokan kuvistunnit.

Kevät 2011

Voitte huomata yhdennäköisyyttä syksyyn. Ilmeet eivät kai sitten muutu ikinä.

Tämä on turisteilua Helsingissä.

Syksy 2011

Luomaniemi armahin, tahdon takas sinne metsän siimekseen ja Nastolan suotuisaan sekoamisympäristöön!

T: Hiippalakki

Lopettakaamme hyvän sään aikana lumoavan kauniiseen nykyhetkeen.

Hevisaurus!

AAARGH would be the right word for this

ü  Pänttää englannin kokeeseen sanoja. (Koe torstaina)

ü Mene hiihtämään. 

ü  Ole syömättä suklaata vaikka tekee mieli aivan KAMALASTI.

ü  Kertaa äidinkielen kielioppisääntöjä. (Perjantai)

ü  Tee äidinkielen tietokirjaesite valmiiksi.

ü  Opiskele maantietoa.

ü  Yritä olla katsomatta Downton Abbeyta, vaikka ostitkin sen dvd:lle.

ü  Katsottuasi Downton Abbeyta yritä olla ottamasta dvd:tä kaverisi kaapista, jonne olet levyt lukinnut koska et enää luota itsekontrolliisi.

HANKI IHMEELLINEN PÄÄNSÄRKYLÄÄKE, JOKA PARANTAA KAIKKI

JUMPUTIJUMPIT PÄÄSTÄSI!

Piltit menevät ehkä viikon tai kaksi suklaan korvikkeena, mutta neljännellä viikolla alkaa olla täyttä

tuskaa pitää näpit erossa kieroutuneen ihanasta Fazerin sinisestä.

Minä kuitenkin sinnittelen, sillä täydellisyyteenpyrkiminen on elämän edellytys.

Tänään oli jotain niin kamalaa, kuin terveystarkastus. Vihasin ja pelkäsin terkkaa jo valmiiksi, joten sinne

ahtaaseen huoneeseen saapuminen jonkun köyhän radiokanavan soidessa ylitti

hermostuneisuuskynnykseni. Sitten kun se tätihenkilö yritti hymyillä rauhoittelevasti, tunsin hälytyskellojen

soivan:

"Juokse henkesi edessä"

No, kai sen tädin työnkuvaakin voi siitä syyttää, mutta hän oli Utelias Vili, ja se jos mikä sai minut

varpailleni.

"Onko stressiä?"

"EIII! Hehe, minähän olen oikein relaava tyyppi."

"Miten koulu sujuu?"

"Koulu? Öö...hyvin? No juu hyvin? Ööö...hyvin?" (Jos olisin maininnut hyvin vielä kerran, olisin ehkä

joutunut johonkin änkytyshoitoon)

Juuri tuon vastauksen jälkeen hän jäi kiertelemään tämän aiheen ympärille. Ja syvemmälle mentiin.

Huijasin terkkaria minkä varovaisilta hengenvedoiltani kerkesin, ja fuskasin testeissä niin hyvin kuin

osasin. "Syön tarpeeksi, myös kasviksia, en laihduta, en ole perfektionisti, otan vitamiineja, en stressaa

ikinä, perheelläni on kaikki hyvin, minulla on kaikki hyvin, kyllä, minulla on kaikki täydellisen hyvin."

"Peitä vasen silmä kädellä ja sano minkä numeron näet."

No eihän hän nyt suoranaisesti käskenyt, etteikö tämä silmän peittona oleva käsi saisi olla....ööö

hajasormin? (jos se on sana)

Niin minä sitten luikertelin läpi tarkastuksen. Ja lähdin sieltä melkein juosten.

AARGH. That's it. AAARGH.

Bittersweet

Lana Del Rey-Born to die

Ei olekaan tullut kirjoiteltua taas koulun takia. Koulun ja Downton Abbeyn takia. Se mokoma, ihana, viheliäinen, suloinen, romanttinen, surullinen ja BRITTILÄINEN draama Titanicin uppoamisen ajalta eteenpäin vie minulta järjen ja elämän. En malta istua koulussa tekemässä jotain yhdentekevää kun haluan vain palavasti mennä kotiin katsomaan Downton Abbeyta!

Ja minulta ryöstettiin vieläpä ne dvd:t (okei, ei välttämättä ryöstetty koska ne olivat minulla vain lainassa...) joten tyydyn vain katsomaan internetin ihmeellisestä maailmasta näitä jaksoja, senkin uhalla että kyseessä on laiton, viruksia varmasti aiheuttava sivusto.

Koulu menee tämän ja monen muun asian puolesta ihan päin jotain. Päätä särkee, ei jaksa keskittyä ja haluaa kotiin. Haluaa suklaalevyn, jota ei voi kuitenkaan saada.

Elämä on kovaa, lukiolaisella vain katkeraa.(ko?)

Noh. Ehkä tämä järkyttävä päänjyskytys lakkaa kun lähden kaverin kanssa hiihtämään. Siis ehkä.

Ja ehkä se helpottuisi jos nappaisin Panadolin. Ja menisin Lahteen lainaamaan Kotiopettajattaren romaanin.

Tai sitten voisin hakata päätäni seinään.

Kuulostaa mahtavalta, see ya!

PIM! - olet ärsyttävä

On ollut taas yksi RASITTAVA, mutta mukava viikko. Se mukava on uusi adjektiivi arkisanavarastossani, mutta kiva nyt näinkin sanoa. Olette jo varmasti kyllästyneet sen loskan määrään mitä täältä yllenne kaadan kertoessani ylinegatiivisia juttuja.

Nyt kuitenkin olen jopa nauttinut tästä viikosta. Siitä saan kiittää elokuvia.

Tiistai meni kaverilla katsoessa Laskettu aika (joka oli äärimmäisen tylsä. Sen piti olla komedia, mutta paria satunnaista naurunpuuhkahdusta lukuunottamatta hauskuussaldo jäi hipomaan pohjalukemia) ja Iron Man. (Joka oli kaikessa naurettavuudessaan ihana. Naureskelin sen jälkeen itsekseni kun näin kaverini mopokypärän, joka muistutti Robert Downey Jr. Iron Man-robottipukua.)

Torstaina kahden kaverin kanssa Raxissa. Se oli toinen kertani siellä, enkä tosiaankaan tajua hirveästi, mitä niin kivaa siellä on. Varsinkaan kun en jaksa syödä hirveästi. Mutta seura oli mitä mahtavinta, ja jutut sen mukaisia! Illan pääaiheeksi kohosi unet ja niiden merkitykset (ja kaapista tulevat ihmiset).

Raxista juoksi tanssiharkkoihin. Melkein lintsasin, mutta olen nyt päättänyt panostaa liikuntaan ja tanssiin 110 %. Olen tämän viikonkin liikkunut aina kun on ollut mahdollisuus, aikeina tietysti laihtua.

Uskokaa tai älkää, tästä en luovu, sillä vihaan katsoa peilistä itseäni. En luovuta. Olen jo päässyt liikunnassa hyvään starttiin. Maanantaina jumppasin ja tein lihaskuntoa tunnin verran, sama tänään. Eilen kävelin kouluun (10 km) ja oli siis ne tanssiharkat. Huomenna ajattelin mennä lenkille, ja ehkä ensi viikolla hiihtämään. Kyllä tämä tästä lähtee! En ole myöskään syönyt ylenpalttisesti (Raxia ei lasketa) ja en ole ostellut aina angstin yllättäessä herkkuja! Jes.

Presidentinvaaleista.

On jo äikäntunnilla tullut näitä vaalijulisteita rankattua, mutta tahdon nyt vielä jakaa blogin lukijoitteni kanssa tämän oikean ilon! Jos ette tiedä presidenttiehdokkaista mitään, ei se mitään!

Nyt arvostellaan puhtaasti visuaalisesti pintaa!

Pöö-mies (Paavo Lipponen)

Oletteko nähneet sen telkasta tulevan pelottavan Lipposen pärstän joka säikyttelee herkkämieliset koloihinsa lausumalla "Pöö" ?

Tässä on Pöö-mies ja hänen julisteensa, jonka itse löydän varsin keskinkertaiseksi. Pöö-mies hymyilee, mutta joku edellä mainittu herkkähermo (en toki tarkoita itseäni) saattaa pitää ilmettä hieman...kierona? Vai ovatko ne vain iästä aiheutuvia ryppyjä?

Ja rehellisesti. Nuo tekstit taustalla? Ei kellään täsyjärkisellä ole aikaa jäädä lukemaan niitä. Turhia ovat, sori vain.

Taustalla on kuvia Lipposesta nuorena. Yrittääkö hän vielä KOROSTAA ikäänsä? Hassua sinänsä. Tai ehkä hän yrittää viestittää olevansa yhä nuori sielu.

Herra Possu (Timo Soini)
(Koska olen kiltti ihminen, yritän olla kutsumatta tuota ylhäällä komeilevaa yökötyksen kauhistusta sovinisti-siaksi. Possu on neutraalimpi, joten menen sillä)
YHTEISTYÖSSÄ SINUN KANSSASI?
Saanen nauraa. Soini näyttää siltä kuin
a) kaulus puristaisi
b) takki kiristäisi
Yhteistyössä niin kenen kanssa? Possu näyttää haluavan yhteistyötä ei kenenkään kanssa. (Paitsi ehkä ihastuttavan Harvasanainen Hakkaraisen tai Mannerlaatta-Kike Elomaan) Ja kanariankeltainen tausta? Pääsiäinenkö yllätti vai haluaako Soini tanssia voitonjuhlassaan tiputanssia?

En jaksa käydä läpi muita julisteita, joten tyytykää näihin kahteen kaunokaiseen.

Viikonloppuja!

Viva La Vida...

AARGH! Tulkaa joku ajamaan tämä kamala fiilis pois!

Sanokaa joku ettei maailma OIKEASTI ole täynnä salajuonia minua vastaan!

Äh. Kadehdin niin paljon positiivisia ihmisiä.

Tämä on kertakaikkisen vittumaista. Rehellisesti.

HAASTE!

Säännöt ovat seuraavat: 

a) kiittää haasteen antajaa:  No kiitos Laura!
b) nämä blogit haastoin mukaan: En haasta ketään! Tai no tehkää jos lystäätte.
c) ilmoittaa näille haastetuille haasteesta: En vaivautunut.
d) kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.



1. Rakastan ö-luokan viihdettä, ja tällä tarkoitan chick lit-kirjoja (Sophie Kinsellan kirjat esimerkiksi) ja Gossip Girliä. (Rehellisesti sanottuna olen jopa lukenut Gossip Girl-kirjoja, vaikka niiden kieli on tökeröä, aiheet kamalia, ja hahmot raivostuttavia. Silti, Gossip Girl on koukuttava.) Pidän välillä hömppäleffoista. (Välillä en voi sietää niitä silmissäni, ovathan ne elokuvateollisuuden kuonaa, mutta kun oikein angstituttaa ja maailma potkii päähän niin kuinka kiva on käpertyä sohvannurkkaan lihomaan lisää suklaan kanssa katsellen hollywood-roskaa jossa on aina onnellinen loppu.Niin siirappisen, idioottimaisen tyhmää. Ja silti minä tykkään.)

2. Olen todella herkkä loukkaantumaan, vaikka en sitä usein päin naamaa kerro. Etsin ihmisiltä aina negatiivisia vihjauksia ja luokkauksia, ja ymmärrän asiat väärin. Kehittelen muutenkin salaliittoteorioita tyhjästä, ja uskon aina että kaverini puhuvta minusta paskaa selän takana ja suunnittelevat miten voisivat päästä minusta eroon. JA EN PÄÄSE TÄSTÄ TUNTEESTA EROON!

3. Minulle on ehdotettu psykologia, mutta en kestä ajatusta jostakin dorkasta psykosta yliystävällisestä hyypiöstä kurkistelemassa pääni sisään. C'mon. Nykyaikana ajatukset ovat ainoa asia minkä voi pitää yksityisenä, ja nyt pitäisi raottaa tämänkin salaisen sopen verhoja? Never.
(HUOM! En ole mikään sairas tai mitään, minulle vain tyrkytetään mielenterveyspalveluita yltiöpäisen stressaamiseni takia.)

4. Olen maailman surkein siivooja. Huoneeni on AINA kuin pommin jälijiltä, kamalassa kunnossa, pölyinen, likainen ja sotkuinen, ja minä PIDÄN siitä. Surettaa aina kun äiti tökkää käteeni imurin ja pakottaa hävittämään luovan ateljee-ympäristöni siivoamalla. Se on luvuuteni kehto, hallittu kaaos!
Rehellisesti, en jaksa siivota.

5. Lähipäivinä olen rakastunut Sherlock Holmes-leffoihin. Keskiviikkona menin kahden kaverin kanssa tätä katsomaan, ja suorastaan ihastuin tähän toimintapläjäykseen. Ihastus kasvoi rakkaudeksi päänäyttelijän takia. (Juu, Robert Downey Jr. on miltei viisikymppinen, entä sitten?) Kaverini lainasi ekan leffan ja olen katsellut sitä nyt jo kolme kertaa putkeen, ikinä kyllästymättä. Osasyynä se, että ne (oh god) ovat brittejä....

6. Olen surullisen tietoinen presidenttiehdoikkaista. Tarkoitukseni ei ollut seurata vaaleja näin paljoa (okei, yhtään) mutta saan syyttää isääni siitä että tiedän nyt enemmän ehdokkaiden EU-näkökulmista kuin laki sallii näin nuorelle teinille. Isä kuuntelee niitä kirotun vaalitenttejä NIIN HITON kivalla, etten voi välttyä kuulemasta sitä kaikkea roskaa mitä ehdokkaat suustaan sylkevät. En voinut välttyä eilenkään Timo Soinin suurilta sanoilta: "Soini. Suomen. Presidentiksi."
Onneksi SE ei tule tapahtumaan. Persut tarvitsevat ääliöisukkinsa johtamaan puoluetta oppositiossa, ja jos tämä possu huitelisi presidenttinä, jäisi tämä mahdottomuudeksi.

7. Näitä listankohtia on turhallisen hankala keksiä. Kaikki jutut jotka keksin, ovat joko
a) liian arkoja kestääkseen päivänvaloa
b) liian tylsiä edes kerrottaviksi

8. Olen koukussa Demi.fi:n erääseen keskustelupalstaan josta irtoaa maailman parhaat naurut.
http://demi.fi/sfSimpleForum/topic/id/1086765/title/mita-kaikkea-opettaja-on-sanonut-sulle
Löytyy mitä tahansa, mutta jos alkaa kelaamaan tuota keskustelua ja oikeasti lukemaan....no minä ainakin nauroin. : D


KAHDEKSAN! YEAH! Siinä se oli. Toivottavasti ette nukahtaneet lukiessanne.

This time I will fight

Olen jo kokenut liian monta kertaa pettymyksen tässä asiassa,
olen kasvanut jo liian kauan tässä laatikossa
josta ei ole poispääsyä.

Onko liikaa pyydetty saada nähdä maailmaa?

Tiedättekö millaista on omistaa ylisuojeleva äiti, joka varoo edes hengittämästä?
Silloin tytärtä täytyy kaikin mahdollisin keinoin yrittää saada pois pahalta maailmalta. Vaikka sitten olemalla hengittämättä.

Mutta tällä kertaa minä taistelen vastaan.
Tukholma here I come.

Tällä kertaa en luovuta.