Yeah

Uusi vuosi tulossa.
2012. Hehei, eikös se ole se maailmanloppu?
No kuitenkin. Uusi vuosi, uudet kujeet.
Uusi ihminen!

Niin varmaan. Nyt tämän tekstin tarkoituksena on toitottaa uuden vuoden lupaukset pippurimaahan ja kuuseen ja kaikkialle muuallekin pahoihin paikkoihin.
Onko sinun uuden vuoden lupauksesi oikeasti pitänyt?
Luulisin ettei. Ja jos on, niin joko valehtelet tai sinulla on äärimmäisen hyvä itsekontrolli!
Minulla ei ole yksikään lupaus pitänyt. IKINÄ.
Aluksi lupailin näitä perinteisiä. Karkkilakko. Panostan kouluun enemmän. Urheilen vielä enemmän!
Karkkilakon kohdalla en kestänyt kahta kuukautta kauempaa, sillä minä yksinkertaisesti TARVITSIN suklaalevyn lohtua ja turvaa angstipäivänä. Alkoi palaa pinna kun pahana päivänä piti järsiä porkkanoita.
Entäs sitten opiskleulupaus? Ei mitään merkitystä. Olen aina opiskellut hikumaisesti ja paljon (joskus jopa liikaa) joten lupauksella ei ollut mitään tekemistä sen kanssa.
Urheilulupaus? Okei, minä lähdin juoksulenkille kerran jos toisenkin. Sain jopa lenkkiputken päälle, lenkkeilin kaksi kertaa viikossa!
En vieläkään tiedä mihin se putki katkesi. Saattaa olla että rakas ystäväni suklaalevy tuli väliin tässäkin tapauksessa.
Tajutessani etten pysty pitämään materialistisia ja konkreettisia lupauksia, päätin kiertää ne. Aloin lupailemaan enemmän henki&mieli-lupauksia. Niin kuin esimerkiksi viime vuoden lupaukseni. Löysin sen tänä aamuna vanhasta päiväkirjastani. Siellä se komeili omalla, naiviin koukeroisella käsialallani:

Lupaan olla ensi vuonna positiivisempi!

Noh. Tekin lukijat olette varmasti olleet todistamassa tätä minun YLTIÖMÄISTÄ positiivisuuvirtaani! Kuinka olen ollutkaan mahtava, iloinen ja optimistinen joka käänteessä!
En ole ollut oma itseni, negatiivinen, kyyninen loppuunpalanut tökerö sielu joka haukkuu kaiken maan päältä. Olen pitänyt lupaukseni, eikös?

Joten. Tulin siihen tulokseen etten pysty pitämään yhden yhtä lupausta. Vaikka lupaisin taas jotain puuta heinää, kuten "olen oma itseni!"-tulisi tämä lupaus kuitenkin pettämään. Vaikka lupaisin pelkästään olla nimeltäni yhä Pinja, ei sekään lupaus pitäisi!
Tulisin varmaan lupauksen voimasta kesällä siihen tulokseen että Sylvia on kauniimpi nimi.

Vinkkaan nyt teillekin, ettei kannata luvata mitään. Samanlainen se uusi vuosi tulee kuitenkin olemaan. En ole itse ainakaan huomannut uuden vuoden vaihtuessa itsessäni lumoavaa uutta tunnetta kun muutun.
No ei se edes olisi mahdollista, sillä viimeiset kaksi vuotta olen nukkunut vuodenvaihteen ohi.
Ja taatusti nukun tänäänkin! Tunkekaa ne raketit jonnekin minne aurinko ei paista.

Noh. Turha tätä on toivottaa. Facebook TURSUAA "hyvää uutta vuotta pupsut, mupsut, muruset ja mursut"-viestejä. Ajattelin olla taas piristävän erilainen ja toivottaa teille hyvää yötä.

Mutta älkää sitten syyttäkö minua jos juhlitte jossain uutta vuotta parhaitten kamujenne kanssa ja minä nyt pilasin teidän juhlafiiliksenne. Jokaisen on hyvä herätä joskus todellisuuteen!

OKEI, pakkohan se on!

Hyvää uutta vuotta 2012! Olkaamme yhtä outoja lintuja tänäkin vuonna!

Here am I in my little bubble

Oh brother, I can't, I can't get through
I've been trying hard to reach you 'cause I don't know what to do
Oh brother I can't believe it's true,
I'm so scared about the future
and I wanna talk to you

Oh I wanna talk to you

Are you lost or incomplete?
Tell me how you feel
Well I feel like they're talking in a language I don't speak
Do something that's never been done!

So you don't know where your going but you wanna talk
And you feeling like you're going where you've been before
And tell anyone who'll listen that you feel ignored
Nothing's really making any sense no more

Let's talk, let's talk
Let's talk let's talk

One minute I held the key
Next the walls were closed on me
When the future's architectured
By a carnival of idiots on show
If you love me
Won't you let me know?

Your skin, oh yeah your skin and bonesTurn into something beautiful

For you I bleed myself dry

Here am I in my little bubble

You might be a big fish
In a little pond
Doesn't mean you've won
'Cause along may come
A bigger one
And you'll be lost

Massablogi?

Olen tässä jonkun aikaa mietiskellyt bloggailua.
Se on nykyään aika monelle tuttua kauraa, puuroa jota jauhetaan päivästä toiseen. Melkein joka tutullani on blogi!
Ei siinä mitään koska tykkään blogeja lueskella. Tai no riippuu minkälaisia blogeja.
Tällä hetkellä olen jos jonkinmoisten blogien lukija. Ja jos joku ihmettelee nukkeblogeja joita luen, ovat ne pikkusiskoni ja hänen kavereittensa blogeja. Oletteko kuulleet semmoisesta outoudesta ja harrastuksesta kuin Pullipit? Ne ovat jotain nukkeja joita tilataan kaukaa jostain ja ne maksavat todella paljon. Sitten niitä puetaan, tuunataan, koristellaan ja valokuvataan.
Joku saattaa olla nyt
NUKKEJA? ET OO HITTO TOSISSAS?
No olen minä. Pikkusiskoni tätä touhua harrastaa, ja todella intohimoisesti harrastaakin. Se on vähän outoa kun 13-vuotiaat pukevat ja kuvaavat nukkeja, mutta olen tajunnut tässä kuinka kehittävää puuhaa se siskolleni oikeastaan on! Hän on pian etevämpi kamerankäyttäjä kuin minä.
Mutta siis koska haluan olla tukeva voima näille tuleville huippuvalokuvaaja-stailaajille, luen näitä nukkejuttuja.
Luen myös kavereitteni blogeja, jotka ovat aika pitkälti lifestyle-blogeja. Niitä on mukava seurailla. Sitten on pohdiskelublogeja.
Olen kyllä nyt yhdestä asiasta ylpeä.
Kellään kavereistani ei ole muotiblogia.
Ja älkää hyvät ihmiset sellaista perustako. Blogger tukehtuu näinä päivinä varmasti toinen toistaan muistuttaviin blogeihin, blogeihin jotka ovat niin toistensa kopioita että ne pian oksentavat massateiniyttä ulos kertaheitolla.
Mikä muotiblogeissa viehättää? Olen nyt puolen tunnin ajan kahlannut läpi oman ikäisteni blogeja (yllätys yllätys muotiblogeja) jotka täyttyvät (anteeksi vain) roskalla. Mikä into siinä on että saa katsella jonkun yltiönätin ja laihan ihmisen pärstää ja uusia vaatteita? Ei minua ainakaan kiinnosta että ihku H&M:n toppi oli 9,95 ja DinSkon kengät löytyivät superhalvalla! Minua ei myöskään pahemmin kiinnosta minkävärinen rusketus tuli tuubista tai mistä ostit irtoripsesi.
Ne blogit ovat täynnä valokuvia bloggaajasta itsestään, plus ihanasta poikaystävästä (kysyn vaan miten kukaan itseään kunnioittava pojanrääpäle on suostunut poseeraamaan ihkutusmuotiblogissa? Sitä se rakkaus (seksi) teettää!)
Ai niin, nyt joulun jälkeen olen törmännyt joulupostauksiin!
"Tässä stringit ja hajuvesiä mitä sain joululahjaksi."


OOKOO.
Olen niin kiinnostunut.


Anteeksi. Oma blogini ei varmasti ole sen kiinnostavampi kuin tyhjäpäisten tyttöjen muotiblogit, mutta ainakaan en joka kirjoituksen yhteyteen hivuta kuvaa itsestäni. (Voi sitä rumuuden määrää).
Mutta kuinka kauan kestää ennen kuin bongaa ärsyttävien massablogien keskeltä oikean, sisältöä täynnä olevan blogin jossa....ööö...kirjoitettaisiin jotain? Siis valokuvat ovat ihania, ja minähän jumaloin hyviä kuvaajia (ja kameralaukkuja) mutta kuinka kaipaisinkaan tekstiä täynnä olevia blogeja.

Olenko minä massabloggaaja?
Sitä on syytä miettiä. Olen teini-ikäinen joten aivan hyvin tämä blogi hyvin voisi olla.
Kysykää tätä kysymystä tänään itseltänne. Toivottavasti vastaus on ei.

Keinoja lyödä itsensä läpi uniikkina urbaanina taiteilijana

En saanut yöllä unta tuon kamalan hyrskynmyrskyn takia mikä tuolla ulkona riehuu, joten tartuin kirjastosta lainaamaani Helene Schjerbeckin elämänkertaan. Uppouduin sitten siihen aivan kokonaan, että melkein unohdin kuinka jättikokoisia puunoksia paiskautui kattoikkunaa vasten. (Nukun kattoikkkunoiden alla).

Okei, rehellisesti sanottuna luin kirjaa aina välillä kun en ollut rukoilemassa etten kuolisi tuohon myrskyyn.

Nyt kuitenkin ihanana, aamuvirkeänä ihmisenä olen kirjaa enemmän lueskellut ja törmännyt hyvin ajankohtaiseen kysymykseen.

Helene Schjerfbeck(On muuten aika tapponimi kirjoittaa. Taistelen aina noiden c, j ja h-kirjainten järjestyksen kanssa) eli aikaa, jolloin Suomi kuhisi tulevia, mahtavia lahjakkuuksia taiteen saralta. He matkustivat Pariisiin, tutustuivat ajan suurin nimiin, näyttivät tietä taiteen kulkusuoralla. Me muistamme heidät, heidän teoksensa koristavat Ateneumia ja luemme heidän elämänkertojaan.

Tajusin, että heidän tekemänsä läpimurto, tulo kuuluksi taiteilijaksi ei onnistu enää vanhoin, kunnollisin keinoin.

Nykyyän kun taiteilijoita valmistuu joka piipusta, jää työttömäksi ja maalailemaan taivaanrantaa. (Sanonnan molemmissa merkityksissä)

Joka pikku gallerioissa on uusia lupauksia, hyviä ja lahjakkaita taiteilijoita.

Mutta heitä on niin paljon, ettei kenestäkään voi tulla Schjerfbeckin veroisia tai Edefeltejä.

Mutta täytyyhän sitä olla jotain jolla pääsee maailmankartalle nykyajan suurena modernistina?

Koska listaus on superhauskaa, on vuorossa lista by Pinja

Keinoja lyödä itsensä läpi uniikkina urbaanina taiteilijana

1. ELOKUVAT-tulevaisuuden sijoitus

Elävät kuvat ovat nykyajan SE JOKIN jolla voit saada nuoren ja luovan lahjakkuuden palkinnon ja maineen. Tässä ei välttämättä edes tarvitse olla kauhean uudistuksenhaluinen, miettiä vain hyviä elokuvia ja matkia parhaansa mukaan. Sen pitäisi riittää, jos olet tarpeeksi nuori, sillä Hollywood varmasti rakastaa tuiki tuntemattomuudesta pompannutta teiniä joka tekee elokuvia.

Tässä on myös vaaransa. Yleensä hyvätkään ohjaajat eivät saa aikaan mitään roskaa parempaa. Houkutus hylätä taiteellinen näkökulma ja siirtyä paljon rahaa tahkoavalle LässynLääKomedia-saralle on hyvin houkutteleva.

Niin ja tässä listankohdassa pitäisi oikeasti osata kuvata ja käsikirjoittaa. Se, että kuvataan käsivaraisesti hauska pätkä Hauskoihin kotivideoihin, ei aivan riitä.

2. TILA-avaruudellinen mahdottomuus

Tämä listankohta on HYVIN pettävä. Voit tila-taideteoksia tehdessäsi mennä hyvin helposti metsään, mutta myös aivan yhtä helposti kuuluisuuten ja kunniaan.

Yleensä riippuu siitä miten muotivirtaukset kulkevat.

Ei kannata luottaa siihen, että kun otat vain tyhjän huoneen ja tökkäät sinne vessapaperirullan ja sakset kauniisti aseteltuna, se olisi avantgardistinen hupputeos.

Sinulla täytyy olla vessapaperirullan ja saksien lisäksi selitys niille.

Sössötät vain kuinka ne kuvaavat nykyajan huikentelevaisen ihmisluonteen taipumusta kaupungistumiseen ja tuhlaukseen. Ja vielä isket väliin pari mitääntarkoittamatonta sivistyssanaa, niin BRAVO. Olet maailmankartalla.

Siis ehkä.

3. INTERGALAKSINEN KYBERAVARUUS-bittihuumaa

Jos kuulut siihen sukupolveen joka ei pysty elämään ilman Facebookkia ja konetta, niin oletko koskaan miettinyt että voisit tällä tiedonkäsittely- ja jakamistaidollasi sulostuttaa maailmaa taiteella?

Minä en tiedä tietokoneista yhtään mitään, joten tyydyn vain kuvittelemaan minkälaisen huumaavan teoksen teknologialla saisi aikaan.

...

Tai no jos siirrytään seuraavaan todeten että tekniikka kusee! GREAT!

4. SEKAMETELISOPPA-ja taitoa ei tarvita!

Otetaan kaikki samalla kertaa. Tila, musiikki, maalaus, veistos, teknologia yms... ja tökätään ne kaikki samaan syssyyn! Syntyy korviahuumaava soiva huone joka on täytetty kaikella sotkuisella, olevinaan taiteellisella hömpällä. Tai kenties esikoilulutasoinen "Leikkaa ja liimaa kaikki yhteen"-kökkö.

Tässäkin on vaaransa, että jos sinulla ei ole vedenpitävää selitystä oksennuksenomaiselle hökötyksellesi, olet vaarassa leimautua WANNA BE-taiteilijaksi. Pidä huoli että alibi kulkee aina mukana!

5. IHMINEN SOMMITTELUKEINONA-lupaus sadoista tyytymättömistä statisteista ja avustajista

Voithan olla moderni ja käyttää ihmistä miellyttääksesi perimmäsistä:

Ihmistä itseään.

Ihminen on kautta aikojen rakastanut velloa itsessään ja omassa lajissaan siihen kyllästymättä. Joten mikäs sen mukavampaa kuin ihmisen katsella elävää ihmistä!

Voit pienelläkin vaivalla järjestää tästä listankohdasta näyttelyn ja periä hitonmoisen pääsymaksun hulppeasta ideastasi.

Anna näyttelyllesi hieno nimi. Kerää erilaisia ihmisiä vaikka Trion kulmilta ja lupaa heille huumaavan suuri vaivanpalkka taiteen tukemisesta. (Älä paljasta että huumaava palkka on taiteilijan säästöillä Twix-patukka kaikille jaettavaksi)

Tuo ihmisiä näyttelyyn mainostaen, kuinka perisyntisen ihmisen tulisi kohdata suurin vihollisensa, ihminen itsessään! Koe taivaallinen, syvällinen elämys tuijottaessasi omaa sieluasi silmästä silmään näissä taideteoksissa!

Sitten istutat huoneen täydeltä ihmisiä vastapäätä toisiaan yhä sössöttäen mainoslauseitasi. Ihminen versus ihminen, kohtaa inhimillisyytesi ja muuta potaskaa.

Jos kohdeyleisösi on tarpeeksi vähäjärkistä, he haltioituneina kiittelevät näyttelyäsi, kun siavat tuijottaa pöydän toiselta puoleta jotain randomeita silmiin. Jos se ovat täysjärkisiä, valmistaudu juoksemaan karkuun tyytymättömiä ihmisiä. JA KOVAA.

Mutta!

Siihen loppuivat listaukseni tällä kertaa. Telkasta tulee Disney Channel elokuva, joka on aivan pakollista nähdä.

Antoisia taiteentyöstämishetkiä!

Kutsukaa minut näyttelyihinne! ;)

I used to rule the world

Olen hurahtanut etsimään netistä kaikenlaista. Esimerkiksi
a) Coldplay-fanikamaa ja Coldplay-uutisia, haastatteluja jne jne.
b) Omituisia, epätunnettujen laulajien biisejä
c) Harry Potter videoita, mutta se ei kyllä ole mikään uusi juttu. Mutta voiko tästä olla tykkäämättä!

(Juu, olen niin pro tietokoneen ja bloggerin kanssa että opin lisäämään videon. :P)

Noh, kuten arvata sattaa se minun jouluni ei mennyt ihan niin kuin piti. Sukulaiset ryntäsivät iloisin mielin meille. Äiti karjui minulle "Pinja hae radio niin kuunnellaan kauneimpia joululauluja!"

No minä kuuliainen ja ihana ihminen hain radion ja pistin päälle-tosin unohdin mikä levy sinne oli jäänyt.

Okei, ei minulla ollut mitään sitä vastaan että kuunneltiin ruokaa syödessä Coldplayta, mutta äidin ilme oli aika koominen kun hän tajusi, ettei Vesa Matti Loiri laulanutkaan Sydämeeni Joulun teen vai mikä se nyt onkaan. Olin ottanut vapauden järjestää parempaa kuunneltavaa, mutta mummut ja papat oli toista mieltä. Vanhanaikaiset ruppanat, pah. Go Chris Martin!

Lumoava sukulaisrumba jatkui tänään kun matkasimme mummolaan syömään jouluruokaa. Ja, tottahan toki, laulamaan joululauluja.

Tämän reissun jälkeen en ihmetellyt enää yhtään miksi joulu ei ole lempijuhlani.

Mainittakoon ettei kukaan suvussa osaa laulaa. Ja mainittakoon että suku silti luulee osaavansa.

Kaikista koomisinta oli kun mummo, pappa ja äiti kaikki lauloivat yhtä aikaa. Ja se meni sillä kertaa ihan sävelelleen, mutta juttu oli siinä että mummo lauloi Sylvian joululaulua, pappa Joulupuu on rakennettu ja äiti Varpunen jouluaamuna. Eivätkä he edes tajunneet asiaa.

Sitten mummo sai päähänsä että isäni on lapista.

"Eikös siellä lapissa ole tapana joikata!"

Sitten meni puoli tuntia kun kaikki yrittivät opetella joikaamaan. Mummo etunenässä jodlasi ja tanssi. (Joikaaminen ja jodlaus ovat siis kaksi eri asiaa, mutta mitäpä nuo tajuaisivat)

AARGH. Suku on pahin, eipä tässä muuta.

Ja Coldplay on ihanin ikinä! Lähden tiistaina metsästämään vanhoja levyjä ja viettämään laatuaikaa itseni kanssa. Se on välillä ihan jees mennä kaupungille yksin pyörimään (vaikka ei ihan vapaasta tahdosta. Syy on siinä ettei minulla ole sen vertaa kavereita lähtemään mukaan. I am lonely wolf!) koska silloin ei tarvitse ottaa huomioon toisen ihmisen tunteita. Voi vain ypöillä yksin. JIIHAA!

Hei, Patrick Wolf on btw aika kiva. Tuli tosta sudesta mieleen... : D

I guess it's christmas

Lumikin antoi periksi ja satoi maahan. Tuolla se kimaltelee kauniina kerroksena. Ehkä maailmankaikkeus tajusi viimein että Suomeen on tulossa joulu.
Noh, oma joulufiilisprosenttini on kylläkin nollassa. Ei se mitään, olihan siinä lokakuun lopussa jo fiilistelty tarpeeksi! Nyt voin siirtyä juhlimaan vaikka ystävänpäivää tai juhannusta. Haha, huumorini on yhtä kuiva kuin hiekkamyrsky Saharassa. Vertaukset ja metaforat samaten.
Tiedän tämän joulun vähän kuivaksi lahjojen takia. Olen ollut hyvin nuuka ja pihi niitä ostelemaan, ja hävetti sairaasti kun kaverini koulussa tulivat ojentelemaan pienoisia, kiilteleviä paketteja. Minä nieleskelin nolona ja sanoin että lahjat unohtuivat kotiin jostain sattuneesta syystä jne jne. Saatte sitten joulunjälkeislahjoja! Hei. Olen minä vielä yhä hyvä ihminen.
Okei, puolestani kaikki lahjat voitaisiin heivata jonnekin Jonkun selän taa. Joululahjat ovat mainio stressinaiheuttaja (Ei sillä että minä niistä stressaisin. Tänäkin aamuna kaivelin kaappeja ja nakkasin lahjapakettiin pari kemian työkurssilla itse tekemääni saippuaa. Turvallisuudesta ei takuita.) Eikä kukaan edes halua ostaa rehellisesti hyvän mielen puolesta lahjoja. Ainakaan kovin monelle. Tämä kaupallinen krääsä. Pah.
No Jeesuksen syntymäjuhla? Äh. Itseäni ainakin vain hävettää ja ahdistaa kun äiti paasaa Oikeasta Joulusta. Miten ilman Jeesusta, Jeesus sitä ja tätä...Jeesus teki, Jeesus oli, syntyi, meidän syntimme.....
Voi Ziisus. Suljen korvani ja hoilotan Musen Supermassive Blackholea. Äiti syyttää tunnelman pilaamisesta.
Hei. Traditiot. Onko aivan pakko tunkea meidän taloon? Minä haluaisin viettää joulun ilman kinkkua, kuusta, koristeita ja jouluhoilotusta. Ja Jeesusta, sori nyt vain.
Joulusta on tullut pakkopulla nyt vasta ensimmäisten parien tuntien aikana. Älkää käsittäkö väärin-minä voisin kunnioittaa joulua ja Jeesuksen syntymäjuhlaa, ellei sitä tuputettaisi kuin mummo tähtitorttuja. C'moon. Vaihtelua. Ei mitään pakkopullaa.
Minun unelmajouluni olisi seuraavanlainen:

Heräisin siihen kuinka radiosta raikaa Coldplayn Christmas Lights. (En minä sentään joulunvihaaja ole, vaikka sitä kritisoinkin. Pari joulujuttua hyvällä maulla kyllä kelpaa) Nousisin siihen, että isä EI karju kuka koristelee kuusen. Heräisin talo ilman kuusta. Huoneessani, seinälläni nököttäisi enintään yksi joulukoriste. Joku kaunis ja yksinkertainen. EI siskoni siihen järjestämää joulukoristepataljoonaa jonka kimallukseen meinaa tukehtua.
Söisin koko päivän lempiruokaani. Lasagnea, Ben&Jerry's jäätelöä. Aamupalan jälkeen menisin takaisin nukkumaan, ENKÄ heräisi taas siihen kun äiti hoilottaa että on joulu, hereillä siitä, sukulaiset ovat tulossa!
Viihtyisin joulun lempipyjamassani. EN missään helkutin hameessa jonka äiti on minulle ostanut. Majailisin yksin huoneessani luukuttaen Musea ja Coldplayta, kirjoittaen erittäin kyynistä romaaniani. Lukien hieman maantietoa. Lukien keskeneräistä Edefeltin elämänkertaa. Katsoen telkasta Putoksen uusintoja ja Voicelta puhkikulutettuja videoita. EN viettäisi päivää juttelemalla sukulaisille siitä, jännittääkö minua kun pukki tulee. (Minä olen 16. Ainoa pukki mihin uskon on kilipukki)
Illalla dataisin ja juttelisin kaverien kanssa. ENKÄ laulaisi siskon kanssa Joulumaata äidin synttäreiden kunniaksi. Yhä Coldplay soiden. God Put A Smile Upon Your Face. Ah, niin ihanaa.
Menisin nukkumaan ILMAN että minua pakotetaan katsomaan Samu Sirkan joulutervehdystä.
Ulkona sataisi lunta.
Herätessäni joulupäivään olisin saanut oman taideateljeen.



No, Aina saa toivoa.
Merry Christmas. Oikeasti. Sopivissa määrin.

In my place

I hope it will rain.

Olisi helpotus jos sade huuhtoisi senhetkiset tunteet mennessään. Jos se huuhtoisi pois pettymyksen ja katkeruuden, ilkeyden, yksipuolisen kiintymyksen ja muut inhimilliset, ikävät tunteet.

Se voisi puhdistaa ihmissielun, että lopulta kaikki kamala huuhtoutuisi pois ja valuisi harmaille, loskaisille kaduille.

Sade voisi huuhtoa pois turhat kyyneleet. Myöskin turhan toivon.

Sade voisi muodostaa virran, joka veisi kauas. Jonnekin Ei-Nastolaan ja Ei-Lahteen.

Sade voisi hakata päästä pois typerän jossittelun. Jos tekee niin tekee, jos ei niin sitten jättää tekemättä.

Sade voisi olla meille kaikille yhteinen.

Sade voisi myös välittää anteeksipyynnön.

Sade voisi kertoa kun jo riittää. Ei tarvitse enää tapella.

Niin, hitto siellä sataa räntää ja lunta.

Missä kaikkivoipa puhtoinen vesi?

Kyllä. Kirjoitan yhä nyyhkytinyyhkytiminäangstin-tekstejä. Toistaiseksi.Toivottavasti kasvan pian.

Onneksi on aina Coldplay

Pipo päässä, taustalla kaikuu kaunis Chris Martinin laulu. Violet hill ja kunnon murheilla mässäys. Mikäs sen parempaa sen jälkeen kun olet palannut seurakunnan nuorten joulujuhlasta ja syöksynyt oikopäätä sohvalle mutisemaan tyynyyn kaiken ärsytyksen. Seurakunta. Ja pah.
Olen nykyään niin kyyninen, että jos itsestäni olisi kopio, joka istuisi nyt tuossa vieressäni, tekisi mieli lyödä sitä. Se kun aivan varmasti marmattaisi huonosta päivästä, tyhmästä joulujuhlasta, paskoista ihmisistä ja ennen kaikkea, paskasta minusta.
Minua vain ja ainoastaan suututtaa. Tiedän että on turha velloa murheissa, mutta kun hei, jonnekin tämä on pakko purkaa! Ja älkää luulkokaan että aikoisin käyttää hienoja metaforia ja kuvauksia tässä fiilikseni kuvauksessa. Minulla on vain yksi sana:
Yksinäinen.
Se ihana olo, kun on keskellä ihmismerta, eikä ole paikkaa mihin mennä, ei missä istua ja rupatella mukavia. Kukaan ei katso sinua "Hei tule tänne". Kukaan ei edes katso. Se on aivan se ja sama, olisitko siinä vai et.
Minä kuulen usein mukavia ystävyystarinoita. Kuinka kivaa meillä oli kaupungilla! Kuinka mahtavaa siellä oli! Tyydyn yleensä nielemään sen, etten ollut paikalla. Ikkunaa voi onneksi aina tuijottaa kun muuttuu Näkymättömäksi Ninniksi.
En myöskääna aio teeskennellä, että minulla on hiton hauskaa. Koska kaikki tietävät että tekohymy paistaa kirkkaammin läpi kuin aurinko.
Mukavaa on myös se, kun saan kuulla kaiken toistensa bestiksistä. Juu, mukavaa että olette ystäviä aina vain, mutta minä en aio kuunnella.

Mutta onneksi minulla on aina Coldplay. Ja itsesyytös. Sääli. Tekemättömät kouluhommat ja perfektionismi. Perfektionismi on kyllä varmaan paras kamuni ikinä. Se ei hellitä vaikka haistattaisi paskat päin naamaa.

Ainiin. Älkää pahastuko tästä tekstistä, jos joku sattuu lukemaan. Huomenna ajattelen aivan erilailla asioista. Se on tämä teiniys.

Inspiraatio hukassa

Lost.
Kokonaan.
Keskiviikko.
On.
Tuomionpäivä.
Katkera.
Olen.
Minä.
Fuck. You.

Mutta minulla on aina elinikäiset frendit! Tv:ssä kukaan ei koskaan vanhene, vaikka tosiasia olisi hiukan erilailla....

Niin. Ross.



Mash-ups

Glee-kuumetta!

Se dorka joka ei ole KEHDANNUT sivistää itseään Gleellä, tulee katumaan sitä vanhana mummona. Kun me muut Gleestä viisastuneet hymisemme Gleen tahdissa vanhainkodissa ja rokkaamme rollaattoreidemme kanssa, ovat ne gleettömät jo haudoissaan. (Ja joku väittää että minä KÄRJISTÄN. Phah)

Minulla ei ole mitään erikoista kirjoitettavaa. Okei, olisihan sitä aina jotain kirjoitettavaa, mutta juuri nyt en jaksa pukea sanoiksi niitä monimutkaisia ajatuksiani. Joten, paasaan Gleestä! Ja parista muusta hieman turhanpäiväisestä ihkutus-jutusta. :)

Gleen parhaimpiin juttuihin kuuluu...

Sue Sylvester

Sue on ihana! Okei, myönnetään että Suella on hieman vihanhallintaongelmia ja pakkomielle tuhota Glee, mutta muuten hän on kaiken kaikkiaan hurmaava! Oikeastaan Suen inhimillinen aggressiivisuus tekee hänestä niin ihanan hahmon. Sue on sydämetön julmuri, joka yrittää kaikin mahdollisin tavoin tuhota Gleen ja kuorolaisten elämän, mutta tiukan paikan tullen hänellä on kuin onkin sydän. (Joskus. Joskus. Harvoin. Mutta siellä se on!)

Will Schuester

Kun laitoin googlen kuvahakuun Will Schuester, se ihanainen hakupalvelu yritti syöttää minulle ensimmäisenä paidattomia kuvia Matthew Morrisonista(Willin näyttelijä) nousemassa vedestä. Pakko sanoa, oli kova houkutus olla lisäämättä niitä kuvia tänne, mutta ajatttelin kuitenkin olla säädyllinen bloginpitäjä, ja hylkäsin ne kuvat. Sitä paitsi jos blogini tursuaisi paidattomia miehiä, te pari lukijaani saisitte minusta eivan vääränlaisen käsityksen!

Will on kuitenkin Gleessä espanjanopettaja, joka johtaa kuoroa. Ja niin. Tuota. Will on avulias ja ystävällinen hahmo, siksihän minä hänet tähän laitoinkin...

Kurt ja Blaine

Niin. Gleehän sijoittuu lukioon, joten voitte todellakin kuvitella, että sinne mahtuu jos jonkinmoista suhdekiemuraa ja parinvaihtoa. Heterot vaihtavat parejaan kuin sukkia. Lisäksi näissä perushahmoissa, kuten Finnissä, Puckissa, Rachelissa ja Quinnissa ei ole tarpeeksi särmää, että jaksaisin hirveästi heidän "Omg, who's my boyfriend/girlfriend"-juttujaan. Ne ovat niin pinnallisia ja kevyitä.

Sen sijaan sarjan ihana homo Kurt ja kakkoskaudella sarjaan sukeltanut Blaine, tekevät yhdessä ihanan parin! Oikeasti, näissä kahdessa on paljon enemmän särmää ja kemiaa kuin sarjan heteroissa yhteensä! (Ei Will, ei Will, Willissä on särmää!!!!)

Näitä kahta on niin suloista seurata.

Vakuutin teidät varmasti siitä, kuinka erikoisista hahmoista pidän. Sarjan "pahis", opettaja ja homopari.

Mutta hei! Huomenna kahdeksalta, subilla! Ei tule Kokki Kolmosen perunapiirakkaohje, vaan jotain paljon parempaa! Katsokaa ja rakastukaa! (Tai sitten ei.)

Vielä vähän aikaa Lucianpäivään....