I guess it's christmas

Lumikin antoi periksi ja satoi maahan. Tuolla se kimaltelee kauniina kerroksena. Ehkä maailmankaikkeus tajusi viimein että Suomeen on tulossa joulu.
Noh, oma joulufiilisprosenttini on kylläkin nollassa. Ei se mitään, olihan siinä lokakuun lopussa jo fiilistelty tarpeeksi! Nyt voin siirtyä juhlimaan vaikka ystävänpäivää tai juhannusta. Haha, huumorini on yhtä kuiva kuin hiekkamyrsky Saharassa. Vertaukset ja metaforat samaten.
Tiedän tämän joulun vähän kuivaksi lahjojen takia. Olen ollut hyvin nuuka ja pihi niitä ostelemaan, ja hävetti sairaasti kun kaverini koulussa tulivat ojentelemaan pienoisia, kiilteleviä paketteja. Minä nieleskelin nolona ja sanoin että lahjat unohtuivat kotiin jostain sattuneesta syystä jne jne. Saatte sitten joulunjälkeislahjoja! Hei. Olen minä vielä yhä hyvä ihminen.
Okei, puolestani kaikki lahjat voitaisiin heivata jonnekin Jonkun selän taa. Joululahjat ovat mainio stressinaiheuttaja (Ei sillä että minä niistä stressaisin. Tänäkin aamuna kaivelin kaappeja ja nakkasin lahjapakettiin pari kemian työkurssilla itse tekemääni saippuaa. Turvallisuudesta ei takuita.) Eikä kukaan edes halua ostaa rehellisesti hyvän mielen puolesta lahjoja. Ainakaan kovin monelle. Tämä kaupallinen krääsä. Pah.
No Jeesuksen syntymäjuhla? Äh. Itseäni ainakin vain hävettää ja ahdistaa kun äiti paasaa Oikeasta Joulusta. Miten ilman Jeesusta, Jeesus sitä ja tätä...Jeesus teki, Jeesus oli, syntyi, meidän syntimme.....
Voi Ziisus. Suljen korvani ja hoilotan Musen Supermassive Blackholea. Äiti syyttää tunnelman pilaamisesta.
Hei. Traditiot. Onko aivan pakko tunkea meidän taloon? Minä haluaisin viettää joulun ilman kinkkua, kuusta, koristeita ja jouluhoilotusta. Ja Jeesusta, sori nyt vain.
Joulusta on tullut pakkopulla nyt vasta ensimmäisten parien tuntien aikana. Älkää käsittäkö väärin-minä voisin kunnioittaa joulua ja Jeesuksen syntymäjuhlaa, ellei sitä tuputettaisi kuin mummo tähtitorttuja. C'moon. Vaihtelua. Ei mitään pakkopullaa.
Minun unelmajouluni olisi seuraavanlainen:

Heräisin siihen kuinka radiosta raikaa Coldplayn Christmas Lights. (En minä sentään joulunvihaaja ole, vaikka sitä kritisoinkin. Pari joulujuttua hyvällä maulla kyllä kelpaa) Nousisin siihen, että isä EI karju kuka koristelee kuusen. Heräisin talo ilman kuusta. Huoneessani, seinälläni nököttäisi enintään yksi joulukoriste. Joku kaunis ja yksinkertainen. EI siskoni siihen järjestämää joulukoristepataljoonaa jonka kimallukseen meinaa tukehtua.
Söisin koko päivän lempiruokaani. Lasagnea, Ben&Jerry's jäätelöä. Aamupalan jälkeen menisin takaisin nukkumaan, ENKÄ heräisi taas siihen kun äiti hoilottaa että on joulu, hereillä siitä, sukulaiset ovat tulossa!
Viihtyisin joulun lempipyjamassani. EN missään helkutin hameessa jonka äiti on minulle ostanut. Majailisin yksin huoneessani luukuttaen Musea ja Coldplayta, kirjoittaen erittäin kyynistä romaaniani. Lukien hieman maantietoa. Lukien keskeneräistä Edefeltin elämänkertaa. Katsoen telkasta Putoksen uusintoja ja Voicelta puhkikulutettuja videoita. EN viettäisi päivää juttelemalla sukulaisille siitä, jännittääkö minua kun pukki tulee. (Minä olen 16. Ainoa pukki mihin uskon on kilipukki)
Illalla dataisin ja juttelisin kaverien kanssa. ENKÄ laulaisi siskon kanssa Joulumaata äidin synttäreiden kunniaksi. Yhä Coldplay soiden. God Put A Smile Upon Your Face. Ah, niin ihanaa.
Menisin nukkumaan ILMAN että minua pakotetaan katsomaan Samu Sirkan joulutervehdystä.
Ulkona sataisi lunta.
Herätessäni joulupäivään olisin saanut oman taideateljeen.



No, Aina saa toivoa.
Merry Christmas. Oikeasti. Sopivissa määrin.