maanantai 19. joulukuuta 2011

In my place


I hope it will rain.

Olisi helpotus jos sade huuhtoisi senhetkiset tunteet mennessään. Jos se huuhtoisi pois pettymyksen ja katkeruuden, ilkeyden, yksipuolisen kiintymyksen ja muut inhimilliset, ikävät tunteet.

Se voisi puhdistaa ihmissielun, että lopulta kaikki kamala huuhtoutuisi pois ja valuisi harmaille, loskaisille kaduille.

Sade voisi huuhtoa pois turhat kyyneleet. Myöskin turhan toivon.

Sade voisi muodostaa virran, joka veisi kauas. Jonnekin Ei-Nastolaan ja Ei-Lahteen.

Sade voisi hakata päästä pois typerän jossittelun. Jos tekee niin tekee, jos ei niin sitten jättää tekemättä.

Sade voisi olla meille kaikille yhteinen.

Sade voisi myös välittää anteeksipyynnön.

Sade voisi kertoa kun jo riittää. Ei tarvitse enää tapella.



Niin, hitto siellä sataa räntää ja lunta.
Missä kaikkivoipa puhtoinen vesi?





Kyllä. Kirjoitan yhä nyyhkytinyyhkytiminäangstin-tekstejä. Toistaiseksi.Toivottavasti kasvan pian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti