Muoti-ilmiöiden anatomiaa

 

Tässä jotain jota kutsuisin hetkelliseksi, hyvin voimakkaaksi muoti-ilmiöksi! Nimittäin jos Robin Packalenin Frontside Ollie ei ollut pienen hetken fanitus-ja ihkutusjuttu, niin se ei ollut mitään. Anteeksi kovasti, jos loukkasin jotain jolle Robin on henki ja elämä, ja Tommin tyttöystäväbiisiseikkailut elämisen syy.
Mistä näitä tunkee koko aika esille? Joka ikisestä mäyränkolosta hypähtää jonkinalainen skeittitemppubiiseilijä, juoppo joka laulaa selvästä päivästä tai ei äänenmurrosta vielä kohdannut bieber! Onko jossain maan alla tehdas, jossa näitä tuotetaan? Mitäänsanomattomia muoti-ilmiöitä.
Tuntomerkit tällaiselle hittibiisille- ja ilmiölle ovat varsin selvät.
Sinä ja minäkin pystymme siihen! Oletteko siis valmiita kurkistamaan näiden muoti-ilmiöiden taakse? Vetäkää henkeä, sillä ihmeellinen matkamme kohti täysin turhia biisintynkiä alkaa!

MISTÄ ON HYVÄ MUOTI-ILMIÖ TEHTY

Ulkoinen Lookki
Ehkä yksi tärkeimmistä listankohdista! Tarvitaan jotain ulkonäöllistä joka houkuttelee faneja ympäri maailmaa/Suomea. Ole joko vastustamattoman suloinen 13-vuotias poika, joka saa pikkutytöt haluamaan itselleen skeittilaudan, että Robin voisi opettaa heille Frontside Ollien. (Ja niille pää pilvissä liiteleville tiedoksi, Robin ei edes osaa kunnolla Frontside Ollieta. Haahaa.) Tai sitten näytä itse pikkutytöltä! Näyttää toimivan Justin Bieberin kohdalla, vaikkakin SUURESTI ihmettelen miten.
Mutta Petri Nygård ei kyllä oikein tätä kategoriaa noudata...

Suuri Sanoma
Biisissä täytyy aina olla mukaansatempaavan sävelmän lisäksi sanat, jotka saavat kansan polvilleen ihastuksesta.

Tommi ja mä
kaupungilla taas
illat rullaillaan
Kevätillassa, kauniissa
äänet kaikuu taas
Ei huolia, ei murheita
ei kiire mihinkään
Sitten pari tytsyy siihen ilmestyy
ja sekottaa Tommin pään

Hei lainaa, kundi sun lautaa

Mä silmiäni usko en
kun se tyttö teki sen
täydellisen frontside ollien
Mä sivuosaan pelkkään jäin
kun se veti yllättäin
täydellisen frontside ollien

Jeah. Huomaatte ajatuksenjuoksun, joka on 13-vuotiaalle hyvinkin edistyksellistä. Skeittaus, tytöt, Tommi. Kaikkihan me 13-vuotiaana Tommista olisimme laulaneet. Minä ainakin!

You know you love me, I know you care,
just shout whenever and I’ll be there.
You are my love, you are my heart
and we will never ever ever be apart.
Are we an item? girl quit playing,
we’re just friends, what are you saying.
Said there’s another, look right in my eyes,
my first love broke my heart for the first time.
And I was like…

Baby, baby, baby oooh! Klassista! Tämän tulen varmasti muistamaan siihen asti kun kuolen. Ainakin kaikki parodiat mitkä tästä on tehty.

It’s Friday, Friday
Gotta get down on Friday
Everybody’s lookin’ forward to the weekend, weekend
Friday, Friday
Gettin’ down on Friday
Everybody’s lookin’ forward to the weekend

Mitä siis sanoinkaan Suuresta Sanomasta? Unohtakaa. Kirjoittakaa vaikka kyntenne katkeamisesta ja tadaa, hittiainesta.

Oh Oh Ooh

My fingernail broke

Oh Oh Ooh

Hurts so baaaad

Oh Oh Ooh

I'm gonna dieeeh

YouTube

Kaikki nämä ilmiöt tuntuvat tunkevan samasta tuutista, joten epäilemäni salainen hittitehtailija maan alla onkin itse asiassa bittiavaruudessa! YouTube, suurin salaisuutesi on paljastunut.

Salaisuus suuresta sisäisestä palvelusta, joka tuottaa yhden päivän hittejä kuin sieniä sateella. Kamalaa, häpeäisitte siellä YouTubessa(?)

(Mutta jos teillä on semmoinen salatehdas, olisiko mahdollista että minäkin pääsisin artistiksi? Olen nätimpi kuin Petri Nygård, osaan laulaa melkein yhtä hyvin kuin Rebecca Black ja tukkani on aivan samanlainen kuin Justin Bieberillä! Vuosisadan diili, kannattaa tarttua tähän tarjoukseen. Jos osaisin iskeä silmää niin nyt sen tekisin. Vink )

Kuulkaas, siinä taisi olla ainekset kunnon hittitehtailuun. Odotan siis kuulevani teistä pian. Ja upeista kynnenkatkeamisbiiseistänne. Jos kynnet ei innosta, voihan sitä vaikka laulaa lemmikkikissansa seikkailuista.

Adios. Älkää vihatko minua kärkkäyteni takia.

Love you Justin Bieber. <3

Hölöplää, ärsyttää

Yritän nyt olla kirjoittamasta siitä nimeltämainitsemattomasta Hiihtolomaripari-aiheesta, koska se saa minut silminnäkemättömään raivon ja surun valtaan.
MUTTA SIIS.
Puhunpa sitten jostain muusta.
Puraisin kieleeni. Au.

Hyvää loppuelämää!

Killing me softly

Influenssat ovat kamalia. Ja hei, otetaan viikko taaksepäin niin minä jopa halusin sairastua! Ajattelin miten kivaa olisi maata sängyssä Frendejä katsellen ja relaillen.
Kuinka sinisilmäinen olinkaan. On minulla toki Frendit ja sohvalla makoilu, mutta myös tukehtuminen omiin keuhkoihini, kuume joka hipoo pian 40 astetta, lihassärky joka saa minut tuntemaan itseni seitsemänkymppiseksi mummoksi.
Nyyh. Auttakaa minua. Tulkaa piristämään. (Okei älkää tai sairastutte itsekin!)
Koko hiihtolomasuunnitelmatkin meni ihan plörinöiksi. Ripari, hyvästi jää. En voi mennä tartuttamaan pikkuisia, vaikka kuinka kovasti itse haluaisin puolikuolleena isostella. Snif.
Oletteko muuten ikinä miettineet, jäisittekö mielummin lukituksi ulko-vai sisäpuolelle?
Nyt on pakko mennä takaisin sohvalle, tai pyörryn.

Evoluutiota ja epätarkkuutta valokuvissa

Ajattelin, että olisi järkevää kirjoittaa tänne blogiini vaihteeksi jotain järkevää. Alkaa itsellänikin tursuta korvista tämä "TUNNEMYLLERRYS" ja kyynelten suuri, patoutumaton vuo korvista.
JOTEN. Mikäs olisi sen järkevämpää kuin EVOLUUTIO?
Jos tiedätte sen Frendien jakson, missä Phoebe yrittää jankuttaa Rossille, ettei usko evoluutioon? Ross sekoaa ja yrittää kaikin mahdollisin tavoin näyttää Phoebelle, mikä kaikki todistaa evoluution oikeaksi. Nauroin tuolloin tuolle jaksolle, sillä en jaksanut uskoa että semmoisia ihmisiä oikeasti olisi.
Väärin.
Kuukausi taaksepäin (joo olen ahkera bloginpitäjä kun joudun päivittämään kuukausi sitten tapahtuneista jutuista!) tapasin jälleen kerran ihmiseen joka pitää evoluutiota HÖMPÄNPÖMPPÄNÄ. Tuntosarvet pystyyn siinä tuohussa meni, aloin heti väittää kärkkäästi vastaan. Kaverini kaiken lisäksi uskoi enemmän "Jumala loi auringon kuun, tähdet ja puut, ihmiset myöööös"-jutskaan. Purin siinä tilanteessa aivan varmasti huuleni rikki ja puristin käteni tuusannuuskaksi nyrkissä. (Seurakuntanuori olen KYLLÄ, ensi viikolla menossa riparille isoseksi KYLLÄ. Saahan minulla silti olla omia mielipiteitä tämmöisistä pienistä kymysyksistä?) Väittelin siinä kunnes ääni lähti, samoin järki. Olin luetellut kaikki evoluution todisteet kaverilleni, suurinpiirtein pitänyt aiheesta luennon. Hän vain katsoi minua kuin olisin vähä-älyinen.
Miten se päättyi? Ei mitenkään. Minun piti NIELLÄ että kaikki ihmiset eivät ole kanssani samaa mieltä edes näin tärkeistä asioista. Katkeraakin katkerampana nyt tätä muistelen.
Mutta juu. Pointtina oli kai varmaan se, että even Evolution rocks, saa jokaisella olla oma maailmankuvasta. Uskokaa vaikka Sotkan munaan ja siitä syntyvään maailmaan. Olen nykyään avarakatseinen.
(Vaikka henkilökohtaisesti uskon evoluutioon kunnes toisin todistetaan. Ja siihen tarvittaisiin hitonmoiset todisteet. Minulla on jopa oma teoriani mihin tämä koko ajan jatkuva evoluutio ja lajien kehitys on menossa ihmisen kannalta. Ylläolevassa kuvassa se on näppärästi kuvattu. Evoluutio alkaa mennä tietyllä tavalla taaksepäin, laitamme kaiken tietokoneiden ja tekoälyn varaan. Pian kadotamme lihaksemme, ne surkastuvat tuolin jatkoksi, jämähdämme tietokoneelle forever. Hiivumme pian pois, samalla kun luomamme tekoälyrobottejen muodostaneen oman hallitsijarodun. Scifiä, not at all. MUTTA SE VOISI OLLA MAHDOLLISTA, uskokaa pois. Nauran sitten haudastani satojen vuosien päästä kun terminaattorit vallistevat tätä saasteista maailmaa. Miettikää nyt, ilmastonmuutoskin tukee teoriaani! Ihminen ei pysty enää pian elämään maapallolla, ellei se kehitä itseään koneen jatkoksi. Paetaan siis tästä aurinkokunnasta heti kun teknologia sen sallii! Ei kannata paeta Marsiin, koska sitten kun aurinko tulee tiensä päähän, se punainen jättiläinen peittää Marsinkin, ja sitten tästä suuresta avaruutenpaosta ei olisi ollut kuin vain hiukkasen hyötyä! Joten. Tätä odotellessa. Tulipa muuten hiton pitkä SULKUteksti)

Toinen järkevä (haha) juttu jonka teille jaan, on mullistava valokuvausideani. Minulla on koulussa nyt valokuvauskurssi, ja tällä hetkellä pitäisi tehdä Power Point-juttu. Kuvasarja. Ideana oli tehdä jonkun ihmisen elämä kuvin kuvattuna, mieluiten jonkun vanhan ihmisen. Mutta koska jag don't wanna be like others, halusin kehittää oman idean kuvasarjaan, ja sen myös sain kehitettyä!
Minua vatuttaa valokuvaustunneilla kun jankutetaan mitä EI SAA tehdä.
Älä rajaa nivelten kohdalta, ihminen näyttää muuten katkaistulta.
Älä ylivalota.
Älä alivalota.
Älä ota tärähtäneitä kuvia.
Kuvaa mielummin läheltä, älä kaukaa.
Älä sijoita kohdetta keskelle.
Näistä lukemattomista kielloista sain idean omaan kuvasarjaani. Teen kuvasarjan, jossa jokainen kuva on jotenkin väärällä lailla otettu. Kuvassa on jotain, mitä juuri EI saisi valokuvatessa tehdä. Se on epätarkka, täräht'nyt, väärin rajattu, kohdennettu ja valotettu. Teen sarjan huonoista kuvista, joista yritän kuitenkin saada näillä virheillä näyttämään hyvältä. Huonoja hyviä kuvia. Rikon valokuvauksen rajoja, ja saan kuvista silti nättejä!
Mutta vaikka idea kuulostaakin omassa päässäni MAHTAVALTA, en malta odottaa että saan esitellä idean opettajalleni, niin uskon että toteutus tulee olemaan pirun vaikeaa. Ihmiset eivät ole tottuneet katsomaan valokuvia impressionistisella tavalla(tarkkuus ei ole pääasia, pikemminkin valot ja värit), maalauksia ja piirroksia ainoastaan. Saattaapi juuri siksi olla että kuvistani tulee kökköjä ja kaaauheita. Mutta lähden nyt ainakin työstämään tätä ideaa hirmuinnoissani!
ADIOS AMIGOS.

Repikää sydän pois, vaihtakaa se koneeseen.

Kirjoitan epästi ja puhun epäselvästi.
Epäilen vahvasti ja kyselen vahvoja.
Varoittelen muita, varuillani olen
Olemalla ei pärjää
mutten osaa muutakaan.
Turpani kiinni uudestaan.
Uusiksi meni koko elämä
rukoilen silti ihmeparannusta.
Unia ei tarvitsisi nähdä.
Silloin ei olisi varmaan näin paljon unelmia.
Ilman sitä pärjäisin kyllä.
Hitto. Hemmetti. Kirosana. Kirosana.

Törkeää on aatella
että SÄ ylittäisit rajoja.
Tyhmä pikku pirulainen.
Yhtä rikki kuin mä.
Erilailla.
Siinä varmaan se syy.
Miks sydän pysähtyy.
Ja muuta yhtä kliseistä.
Haista paska ja mee pois.
Ilman sua paremmin ois.

BLAAH!

Hey Sweetie I hatelove you.

Tämä teksti oli alunperin ikivanha luonnokseni jostain viime koeviikolta, mutta otsikko oli niin näpäkkä ja tunteitani nyt niin hyvin kuvaava että pääti pyyhkiä edellisen tekstin, ja aloittaa alusta.
Juuri siksi koska nimenomaan HATE and LOVE pyörivät nyt päässäni yhtenä sykkyränä, yhtenä yhteen kietoutuneena myttynä, toisiinsa takertuneina takiaisina. Yritänpä kuinka niitä erottaa, ne haluavat jostain syystä pysyä yhdessä. Kaksi niin erilaista, mutta ne pyrkivät johonkin samaan asiaan. Hatelove, ei niitä enää voi erottaa. Ehkä kolme viikkoa taaksepäin ne olisi voitu kiskoa irti toisistaan, mutta ei enää.

Se syvällisistä nyyhkytitarinoista, liibalaabamietteistä. Tänään oli Natsipolissa Wanhojen tanssit! Jeah, fanitan niitä. Olin viime vuonnakin kuokkimassa tansseissa. Niissä on oma, hieno tunnelmansa jonka vuoksi menen vielä tänä iltanakin sinne tarjoilijaksi. Kaadan kahvit teidän päällenne, muhahaha.
Wanhoja tänään siis koulussa piti kunnioittaa. Tanssia pillin mukaan ja sitä rataa. Ladella kohteliaisuuksia jonossa, jos kohteliaisuus ei miellyttänyt, niin jonon hännille vaan!
No itseni yllätykseksi olin mestari mielistelemään, vaikkakin käytin vain paria perusfraasia:
"Olettepa kaunis tänään."
"Upea mekko"
"Ihana kampaus"
Miesten kohdalla oli hieman vaikeampaa, mutta kyllä sitä neuvokkaana pari asiaa aina keksii.
"Solmionne sopii silmienne väriin"
"Wouu, hienot kengät!"
"Olette koko Natsipolin komein mies!"
"Upea kampaus!" (Tämän sanoin kylläkin tyypille, joka oli kalju. Ihme että kelpuutti!)
Noh. Se wanhoista. Ensi vuonna siellä itse sähläämässä. Kenties ilman paria ja itsekin kaljuna, mutta kuitenkin!

Se olisi nyt kuitenkin adios, ja wanhojen tanssit kutsuvat! Toivokaa rakkaat lukijat mielissänne että joku feilaisi nyt oikein kunnolla että saisin kunnon kuvia tuolla pirun kameralla!
Terveisin Pahanilmanlintu Pinja

I admire you darling

Meillä kaikilla on ihmisiä joita katsomme ylöspäin. Haluamme olla kuin He, tai edes omata jonkun Heidän piirteensä.
Ketkä ovat sinun arvostamiasi ihmisiä, inspiraatiosi lähteitä? Ajattelin esitellä tässä muutaman omistani.

Lana Del Rey

Olkoon botox-huulinen tämä neitonen, minua ei kiinnosta mikään muu kuin se, että hän tekee ihanaa, apeaa ja melankolisen suloista musiikkia. Coldplayn ohella jotain niin inspiroivaa että tekee mieli mennä ulos sateeseen huutamaan, kiljumaan ja kieriskelemään maahan.

Sitä kutsun oikeaksi taiteeksi.

I think I'll love you forever
Like the stars miss the sun in the morning skies
Late is better than never
Even if I'm gone I'm gonna drive, drive

Adolf Hitler

Älkää pitäkö minua uusnatsina. Halveksin Hitleriä, tuota julmaa psykoottista massamurhaajaa.

Ainoa vain, mitä teidänkin on miltei pakollista ihailla, on Hitlerin kykyä puhua koko kansa puolelleen. Ja saada vielä ajattelemaan että keskitysleirit ja juutalaisten massamurha olisi hyvä, täysin hyväksyttävä ajatus. Suomeksi: tapat kamalan kasan ihmisiä saaden silti kaikki uskomaan että se on hyvä juttu.

Hitler oli myös taiteilija. Sitäkin on pakko arvostaa.

Hitler raivasi tiensä politiikkaan ja lopulta tappoi itsensä toisen maailmansodan loputtua.

Tällaiset ihmiset, kamalat ja nerokkaat, (Vähän kuin Voldemort) saavat miettimään, ettei kukaan voi olla oaha syntyessään.

Olen kuitenkin pakkomielteisen kiinnostunut tutkimaan Hitleriä. Voisin tehdä siitä historiassa tutkielman.

Helene Schjerfbeck

Luin juuri äskettäin Helene Schjerfbeckin elämänkerran: Oma tie. Oli hyvin kiintoisaa luettavaa.

Helene on ehkä Suomen tunnetuin naistaitelija, ainakin itse pidän häntä sellaisena. Aikaisesta rampautumisestaan ja vaikeista kotioloistaan huolimatta hänestä kasvoi nainen, jota voin ihailla.

Kirjoitin jopa engalnnin aineen siitä kuinka haluaisin elää hänen paikallaan elämää Pariisissa opiskelemassa maalausta. Avustaa Edefeltiä. Tuntea boheemin taiteilijaelämän tuulet.

Itse arvostan Schjerfbeckin teoksia myös. Eniten ehkä hänen viimeisimpiä omakuviaan, joita kaikki pitävät kammottavina ja rumina. Minusta ne ovat tuskaisia, mutta ah, niin ihania.

Opettajani

Olen ehkä myös pakkomielteinen opettajan ammatista. Minusta on upeaa toimia nuorten ohjaavana inspiraationa. Haluaisin tehdä niinkuin omat opettajani ovat minulle tehneet: innostaa tulevaisuuteen. Luoda unelmia.

Parasta ehkä mitä kuvitella saatan.

Dorkat kaverini

Niin. Kai minä jotain heiltäkin opin. Ainakin olemaan tavallista pöhkömpi ja enemmän hevisaurus.

Niin ja kertokaahan tekin idoleistanne!

I may have a good day!

Olen löytänyt rakkauden. Hän on komea, ihana, ymmärtää minua ja suloinen vieläpä!
Mozarella-juustoraaste siis, my dear <3
Tärkeistä asioista vähemmän tärkeisiin. Eilen oli riparin tutustumisilta, jonne olen menossa isoseksi. Saattaa olla että meitä isosia jännitti enemmän kuin leiriläisiä...
Minä itse ainakin tärisin kuin horkkatautinen. (Sattaa kyllä myös johtua tuosta säästä) Pälyilin huolestuneena tulevia pikkusiani. God, pitäisikö noille olla ESIKUVANA? Minä hädin tuskin itsekään olen peruskoulusta päässyt! Tunnen itseni lastentarhalaiseksi, mutta ei voi mitään.
Mutta herrantähden sitä tunnetta kun pitää täyttää kaikki kiusalliset hiljaisuudet ryhmän välillä. (Eli koko ajan)
"Tylsää."
"Emt."
"Ihansama."
Yritä sitten siinä olla Pirkko Positiivinen ja hymyillä aurinkoisesti teineille jotka katsovat sinua kuin...halpaa HK:n sinistä. Minulla on varsinkin ihan hiton helppo olla positiivinen Herran sanan levittäjä kun tekisi mieli toitottaa jokainen ihminen maan päällä hornan tuuttiin.
Yritin kuitenkin valaa jotain luottamusta itseeni. Että minuun samaisuttaisiin.
"Hey Guys what's uup? Just relaax!"
Ei se ihan noin mennyt. Oikeasti taisin kiristellä hampaitani ja tehdä selväksi kuinka paljon paremmassa auktoriteettisessa asemassa olen heihin verrattuna.
MUTTA ehkä tämä tästä lähtee sujumaan. Uskon niin, sillä muuten ripari on täyttä sahanpurua. Noh, olen silti innoissani kuin pieni, pomppiva pupu! For real.

VAPAAPÄIVÄ!
Eli koeviikko loppui ja laiskottelen. Downton Abbeyn dvd:t varmaan kuluvat kohta puhki kun katson niitä liikaa. Ja luen liikaa Chicklittiä, mokomaa koukuttavaa roskaa! Ally O'brianin Agentti, voi hitto mikä dorka kirja. Pinnallinen ja tyhmä, silti en pysty päästämään kirjasta irti...
Telkka ja kirjat. Miten niin minulla ei ole elämää?
Ja huomenna on lauantai, se tarkoittaa Putousta ja Terra Novaa. (Oli pakko alkaa katsoa tuota maailman kalleinta tv-ohjelmaa, varsinkin kun sen perheen isä on niin hiton hyvännäköinen!)
Ensi maanantaina alkaa valokuvaus! Ja samalla käynnistyy projektini. My Not So Secrect Is He Gay-projetki. MNSSIHG-projekti. (Ei tullut niin hienoa nimeä kun kuvittelin.)
Näkemisiin!