lauantai 29. lokakuuta 2011

This life, once again








Tällaista tänään. Turha juttu. Kuvat kumminkin. No. Öitä. Aamua. Yyh. Kohta on maanantai. :(

torstai 27. lokakuuta 2011

Mahtipontinen surullinen

Kirjoituksen taustalla soi Oopperan kummitus. En ole vieläkään saanut metsästettyä sitä dvd:nä, mutta Spotify on keksitty, joten voin virittäytyä tunnelmaan mahtipontisella laulannalla. How cool is that.
Spotifysta ja musiikista puheen ollen, olen hyvin pettynyt Youtubeen ja siihen ettei Coldplayn uudesta albumista MyloXylotosta ole vuotanut jo laitonta piraattikopiota nettiin. Missä se viipyy? Odottelen kamalassa Coldplaynpuutteessa albumia saapuvaksi, mutta niin pihi ja rikollinen ihminen olen etten viitsi sitä oikeasti ostaa. Tahdon vain ilmaista musaa. Nyt. Heti.
Arvatkaa mitä. Minulla on aivan kohta synttärit. Arvatkaa vielä toinen juttu.
Minä en tykkää synttäreistäni.
Kuulostaa taas vaihteeksi Kyyniseltä Pinjalta, joka hakkaa kaiken hauskan maassa lattianrakoon. No sori, jos ette kestä REALISTEJA ja PESSIMISTEJÄ niin vaihtakaa blogia ja suunnatkaa vaikka johonkin "Linnut laulaa ja aurinko paistaa"-blogiin. Niitä varmasti mahtuu kolmetoista tusinaan. (En nyt sano että edustaisin angstiblogeja. Kai? Toivottavasti!)
Muiden synttärit ovat mukavia. En vain pidä omistani. En tykkää siitä että kaikki kyselevät lahjatoiveita, eikä minulla ole mitään järjellistä pyydettävää. Kaikki mitä tahdon on utopistista ja mahdotonta. Sitten äiti päätyy ostamaan hiustenhoitotuotteita kahmalokaupalla. Mmm, mikäs siinä, minulla vain kun ei ole nykypäivänä kamalasti hiuksia...
Tai sitten sitä ostetaan jotain pakkopullan maku suussa. Sama juttu joululahjojen kanssa. C'mon, materialistit! (Minä myös lukeudun näihin) Onko intoa metsästää hiki hatussa lahjoja ihmisille joista ei oikeasti pidä? Tai edes niille joista pitää? Eikös olisi kiva ilahduttaa läheistä jollain enemmän....hengellisellä? En tarkoita että pitäisi toinen toisillemme virsiä hoilata, pikemminkin jakaa lämpöä ja valoa tässä pimenevässä maailmassa!
Onhan se ihan jees avata krääsäpaketti ja löytää sieltä vaikka superit villasukat. Mutta kun tuota ikää karttuu (Huomatkaa kuinka kokenut ikäluokka puhuu) ei enää villiinny lahjakorteista ja samppoopulloista.
Lahjoja joka paikassa. Miksi pitää työntää niitä joka ikiseen siilinkoloon mitä maailmasta löytyy?
Esimerkkinä nimipäivät.
Kuka tollo keksi että omaa nimeä pitää julhia? Eikö se ole ihan sama onko sitä Pekka Puupää vai Tauno Palo? Ei nimi tee ihmisestä erilaista, vaikka kuinka pitäisimme omaa nimikultsipuppeliamme muita tärkeämpänä. SE ON NIMI, kasa kirjaimia siinä järjestyksessä missä joku dorka sattui ne oksentamaan!
Voihan sitä jotenkin juhlistaa. Mutta miksi siitä pitää antaa lahja?
"Hei, hyvää nimipäivää Justiina. Sulla on niin hiton tyhmä nimi että ole hyvä, villasukat!"
Tiesittekö että nimen voi sitä paitsi vaihtaa?
Palataan synttäreihin. Siis. Lahjat. Tottakai minulla kuitenkin ON olemassa lahjalista.

Pinjan lahjalista

- Maailmanrauha (kyseenalainen)

- Paljon omaa aikaa ja yksinäisyyttä (mahdoton)

- Vähemmän äkkipikainen luonne (HAHAHAH)

- Sosiaalisuutta (alennuksessa K-marketissa)

- Paljon rakkautta (lähimmäksi pääsee ostamalla sydänkonvehteja)

- Juoruja


Niin. Siitä saa vapaasti valita. Tai sitten vaihtoehtoisesti ostaa villasukat.
Joten unohdetaan lahjojen ostot. Kukaan ei osta mitään kellekään. Fine by me!

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Lomailu is like this




Tylsää.

Joten?

Teenpä matikan läksyt.







Opettakaa minut lomailemaan. Voisi olla ihan tervettä.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Hei olen jätkä!

Iltaa. Päivää. Huomenta. Miten sen nyt ottaa, syysloma ja sitä rataa.
Tulin juuri seurakunnan leiriltä. Oli sanoinkuvaamattoman sekopäistä. En tiennyt kuinka yli sitä voi väsyneissä jutuissaan mennä puoli yhdeltä yöllä... :D
Kaikki tutut ja tuttujen tutut ovat hehkuttaneet leiriä Facebookissa. Minä en, koska en kirjoita sinne IKUNA mitään. Viimeksi kirjoitin statuspäivityksen yli vuosi sitten. Nyt kumminkin kun hupaisalta leiriltä tuli, teki NIIIIIIIIN mieli hehkuttaa sitä! Ihmisille, kelles muulle. Teki mieli laittaa epäkorrektia kieltä statukseeni ja paljon huutomerkkejä. On nimittäin niin paljon hehkutettavaa!
Mutta koska en tykkää Facebookista yhtään, en suonut itselleni iloa jakaa sen, että minulta on ääni pois ja kädet täynnä mustelmia.
No. Facebook on siis NO GO.
No. Minulla on vielä huima blogini jota luetaan yhtä ahkerasti kuin koulukirjoja syyslomalla.
Noilla leireillä syntyy outo yhteishenki. I know, ei ole kivaa tällaiselta ikikyynikolta myöntää että tunsin kuuluvani porukkaan. Okej, en porukkaan. Minulla on omat porukkani. No, tuntui kuitenkin ettei minua työnnetty pois eikä käsketty lopettamaan.
...
Tai no joo.
...
PENSUO! Mahtava leirifiilis heti päästyäni rakennukseen ja raahattuani lukuisat kamani Pensuolle. Leirifiilis parani nähdessäni kaksi hiton mahtavaa ystävääni, öööö sanotaanko nyt vaikka neiti X:n ja neiti Y:n. (En katsokaas tiedä saanko paljastaa nimiä. Ei sillä että väliä olisi, tästä kuvasta kun ei voi erehtyä kenestä on kyse)

ANTEEKSI! Oli aivan pakko neidit X ja Y!
Kuvan aihe saattaa ensikatsomalta jäädä hämärän peittoon, mutta kuten kaikella muullakin, myös tällä kuvalla on tarkoituksensa.
GREETINGS FROM SAUDI-ARABIA!

Joo. Mutta niin. Valiolaatuporukalla viettämään viikonloppua vieläpä oikeiden (kristillisten. Se onkin hankala juttu miten siihen suhtaudun) asioiden äärellä. How cool is that.
Leirin huiipujutuiksi osottautuivat saudi-arabialaiset, homot ja banaanit ja ninjailut. Ei saa myöskään unohtaa...
PÖYTÄFUTISTA!
Herranjestas, siinä on minun rakkauteni ainut kohde. Jos ette ole ikinä pelanneet, niin VOEVOE, olette jääneet paljosta paitsi. Se on kunnon miesten peli, ja kunnosta puheen ollen se käy kunnon päälle!
Vietimme suuret voitonhetket karjuen neiti X:n kanssa kuin raa'at mieskarjut. Joo ja saimme palautetta desibelitasosat, kuuroutumisesta yms. mutta heiii. Kerrankos sitä saa heittää esteet pois ja olla MIES!
(Niin. Mies. Tuli semmoinen olo, kun hakkasimme pöytäfutista karjuen ja huutaen ja hikoillen kuin pienet, punaiset possut. Aina maalin tullessa: "SIELLÄ LEPÄÄ, OEEEE! JEEEE!, LUUSERIT!, MAAALIIII!" tai jotain muuta yhtä kypsää. Voitontansseista puhumattakaan.)
...
Haluan takaisin. Siellä oli hauskaa.
Mutta taidan tyytyä syyslomaan ja laukun purkamiseen ja hullunhauskojen(tyhmien) valokuvien katseluun. Sillä noita kuviahan riittää...


Niin joo. Ääni on pois karjumisen takia, ja käsi mustelmilla hakkaamisen jäljiltä. Rakastan näitä mustelmia, ne ovat VOITON MERKKEJÄ!
Sillä mehän hakattiin KAIKKI! Muut olivat suoranaisen neitejä meihin verrattuna. HAHA.


Hyvää lomaa. Asiallista ja pyhää lomaa. Siunausta sekoiluun.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Pehmoleluja leijumassa blogini taustalla

Joo. Blogin. Ulkoasun. Muokkaus. Kesken. Vain. Väliaikaista.
Mutta eikö muka ole söpöä???

SEKAMUKAVA

Voisin haluta kirjoittamisen inspiraationi takaisin, koska se on jäänyt tässä koeviikon jälkeen ja uuden jakson aloituksen jälkeen uupumaan. Noniin, kuka ketale sen ryösti?

Oloni on mitä mukavakamalin. Sekava on typerä sana, siitä saa kuvan kuin olisi hullu tai aineissa, joten käytänkin sanaa mukavakamala. Se ken väittää sen olevan epäsana, poistukoon.
Mukavakamala on aika jees fiilis. Silloin kyllä yhä tekee mieli hakata päätä seinään ja itkeä tihrustaa auton alle jääneita siilejä, mutta samalla on hieno olo, suorastaan great.



Joku hiihtäjän idiootti on tulossa maailmaani varastamaan sovinistisen suosikkini paikan. That's wrong.