Hei olen jätkä!

Iltaa. Päivää. Huomenta. Miten sen nyt ottaa, syysloma ja sitä rataa.
Tulin juuri seurakunnan leiriltä. Oli sanoinkuvaamattoman sekopäistä. En tiennyt kuinka yli sitä voi väsyneissä jutuissaan mennä puoli yhdeltä yöllä... :D
Kaikki tutut ja tuttujen tutut ovat hehkuttaneet leiriä Facebookissa. Minä en, koska en kirjoita sinne IKUNA mitään. Viimeksi kirjoitin statuspäivityksen yli vuosi sitten. Nyt kumminkin kun hupaisalta leiriltä tuli, teki NIIIIIIIIN mieli hehkuttaa sitä! Ihmisille, kelles muulle. Teki mieli laittaa epäkorrektia kieltä statukseeni ja paljon huutomerkkejä. On nimittäin niin paljon hehkutettavaa!
Mutta koska en tykkää Facebookista yhtään, en suonut itselleni iloa jakaa sen, että minulta on ääni pois ja kädet täynnä mustelmia.
No. Facebook on siis NO GO.
No. Minulla on vielä huima blogini jota luetaan yhtä ahkerasti kuin koulukirjoja syyslomalla.
Noilla leireillä syntyy outo yhteishenki. I know, ei ole kivaa tällaiselta ikikyynikolta myöntää että tunsin kuuluvani porukkaan. Okej, en porukkaan. Minulla on omat porukkani. No, tuntui kuitenkin ettei minua työnnetty pois eikä käsketty lopettamaan.
...
Tai no joo.
...
PENSUO! Mahtava leirifiilis heti päästyäni rakennukseen ja raahattuani lukuisat kamani Pensuolle. Leirifiilis parani nähdessäni kaksi hiton mahtavaa ystävääni, öööö sanotaanko nyt vaikka neiti X:n ja neiti Y:n. (En katsokaas tiedä saanko paljastaa nimiä. Ei sillä että väliä olisi, tästä kuvasta kun ei voi erehtyä kenestä on kyse)

ANTEEKSI! Oli aivan pakko neidit X ja Y!

Kuvan aihe saattaa ensikatsomalta jäädä hämärän peittoon, mutta kuten kaikella muullakin, myös tällä kuvalla on tarkoituksensa.

GREETINGS FROM SAUDI-ARABIA!

Joo. Mutta niin. Valiolaatuporukalla viettämään viikonloppua vieläpä oikeiden (kristillisten. Se onkin hankala juttu miten siihen suhtaudun) asioiden äärellä. How cool is that.

Leirin huiipujutuiksi osottautuivat saudi-arabialaiset, homot ja banaanit ja ninjailut. Ei saa myöskään unohtaa...

PÖYTÄFUTISTA!

Herranjestas, siinä on minun rakkauteni ainut kohde. Jos ette ole ikinä pelanneet, niin VOEVOE, olette jääneet paljosta paitsi. Se on kunnon miesten peli, ja kunnosta puheen ollen se käy kunnon päälle!

Vietimme suuret voitonhetket karjuen neiti X:n kanssa kuin raa'at mieskarjut. Joo ja saimme palautetta desibelitasosat, kuuroutumisesta yms. mutta heiii. Kerrankos sitä saa heittää esteet pois ja olla MIES!

(Niin. Mies. Tuli semmoinen olo, kun hakkasimme pöytäfutista karjuen ja huutaen ja hikoillen kuin pienet, punaiset possut. Aina maalin tullessa: "SIELLÄ LEPÄÄ, OEEEE! JEEEE!, LUUSERIT!, MAAALIIII!" tai jotain muuta yhtä kypsää. Voitontansseista puhumattakaan.)

...

Haluan takaisin. Siellä oli hauskaa.

Mutta taidan tyytyä syyslomaan ja laukun purkamiseen ja hullunhauskojen(tyhmien) valokuvien katseluun. Sillä noita kuviahan riittää...

Niin joo. Ääni on pois karjumisen takia, ja käsi mustelmilla hakkaamisen jäljiltä. Rakastan näitä mustelmia, ne ovat VOITON MERKKEJÄ!

Sillä mehän hakattiin KAIKKI! Muut olivat suoranaisen neitejä meihin verrattuna. HAHA.

Hyvää lomaa. Asiallista ja pyhää lomaa. Siunausta sekoiluun.