Mahtipontinen surullinen

Kirjoituksen taustalla soi Oopperan kummitus. En ole vieläkään saanut metsästettyä sitä dvd:nä, mutta Spotify on keksitty, joten voin virittäytyä tunnelmaan mahtipontisella laulannalla. How cool is that.
Spotifysta ja musiikista puheen ollen, olen hyvin pettynyt Youtubeen ja siihen ettei Coldplayn uudesta albumista MyloXylotosta ole vuotanut jo laitonta piraattikopiota nettiin. Missä se viipyy? Odottelen kamalassa Coldplaynpuutteessa albumia saapuvaksi, mutta niin pihi ja rikollinen ihminen olen etten viitsi sitä oikeasti ostaa. Tahdon vain ilmaista musaa. Nyt. Heti.
Arvatkaa mitä. Minulla on aivan kohta synttärit. Arvatkaa vielä toinen juttu.
Minä en tykkää synttäreistäni.
Kuulostaa taas vaihteeksi Kyyniseltä Pinjalta, joka hakkaa kaiken hauskan maassa lattianrakoon. No sori, jos ette kestä REALISTEJA ja PESSIMISTEJÄ niin vaihtakaa blogia ja suunnatkaa vaikka johonkin "Linnut laulaa ja aurinko paistaa"-blogiin. Niitä varmasti mahtuu kolmetoista tusinaan. (En nyt sano että edustaisin angstiblogeja. Kai? Toivottavasti!)
Muiden synttärit ovat mukavia. En vain pidä omistani. En tykkää siitä että kaikki kyselevät lahjatoiveita, eikä minulla ole mitään järjellistä pyydettävää. Kaikki mitä tahdon on utopistista ja mahdotonta. Sitten äiti päätyy ostamaan hiustenhoitotuotteita kahmalokaupalla. Mmm, mikäs siinä, minulla vain kun ei ole nykypäivänä kamalasti hiuksia...
Tai sitten sitä ostetaan jotain pakkopullan maku suussa. Sama juttu joululahjojen kanssa. C'mon, materialistit! (Minä myös lukeudun näihin) Onko intoa metsästää hiki hatussa lahjoja ihmisille joista ei oikeasti pidä? Tai edes niille joista pitää? Eikös olisi kiva ilahduttaa läheistä jollain enemmän....hengellisellä? En tarkoita että pitäisi toinen toisillemme virsiä hoilata, pikemminkin jakaa lämpöä ja valoa tässä pimenevässä maailmassa!
Onhan se ihan jees avata krääsäpaketti ja löytää sieltä vaikka superit villasukat. Mutta kun tuota ikää karttuu (Huomatkaa kuinka kokenut ikäluokka puhuu) ei enää villiinny lahjakorteista ja samppoopulloista.
Lahjoja joka paikassa. Miksi pitää työntää niitä joka ikiseen siilinkoloon mitä maailmasta löytyy?
Esimerkkinä nimipäivät.
Kuka tollo keksi että omaa nimeä pitää julhia? Eikö se ole ihan sama onko sitä Pekka Puupää vai Tauno Palo? Ei nimi tee ihmisestä erilaista, vaikka kuinka pitäisimme omaa nimikultsipuppeliamme muita tärkeämpänä. SE ON NIMI, kasa kirjaimia siinä järjestyksessä missä joku dorka sattui ne oksentamaan!
Voihan sitä jotenkin juhlistaa. Mutta miksi siitä pitää antaa lahja?
"Hei, hyvää nimipäivää Justiina. Sulla on niin hiton tyhmä nimi että ole hyvä, villasukat!"
Tiesittekö että nimen voi sitä paitsi vaihtaa?
Palataan synttäreihin. Siis. Lahjat. Tottakai minulla kuitenkin ON olemassa lahjalista.

Pinjan lahjalista

- Maailmanrauha (kyseenalainen)

- Paljon omaa aikaa ja yksinäisyyttä (mahdoton)

- Vähemmän äkkipikainen luonne (HAHAHAH)

- Sosiaalisuutta (alennuksessa K-marketissa)

- Paljon rakkautta (lähimmäksi pääsee ostamalla sydänkonvehteja)

- Juoruja


Niin. Siitä saa vapaasti valita. Tai sitten vaihtoehtoisesti ostaa villasukat.
Joten unohdetaan lahjojen ostot. Kukaan ei osta mitään kellekään. Fine by me!