Tämä teksti oli alunperin ikivanha luonnokseni jostain viime koeviikolta, mutta otsikko oli niin näpäkkä ja tunteitani nyt niin hyvin kuvaava että pääti pyyhkiä edellisen tekstin, ja aloittaa alusta.
Juuri siksi koska nimenomaan HATE and LOVE pyörivät nyt päässäni yhtenä sykkyränä, yhtenä yhteen kietoutuneena myttynä, toisiinsa takertuneina takiaisina. Yritänpä kuinka niitä erottaa, ne haluavat jostain syystä pysyä yhdessä. Kaksi niin erilaista, mutta ne pyrkivät johonkin samaan asiaan. Hatelove, ei niitä enää voi erottaa. Ehkä kolme viikkoa taaksepäin ne olisi voitu kiskoa irti toisistaan, mutta ei enää.
Se syvällisistä nyyhkytitarinoista, liibalaabamietteistä. Tänään oli Natsipolissa Wanhojen tanssit! Jeah, fanitan niitä. Olin viime vuonnakin kuokkimassa tansseissa. Niissä on oma, hieno tunnelmansa jonka vuoksi menen vielä tänä iltanakin sinne tarjoilijaksi. Kaadan kahvit teidän päällenne, muhahaha.
Wanhoja tänään siis koulussa piti kunnioittaa. Tanssia pillin mukaan ja sitä rataa. Ladella kohteliaisuuksia jonossa, jos kohteliaisuus ei miellyttänyt, niin jonon hännille vaan!
No itseni yllätykseksi olin mestari mielistelemään, vaikkakin käytin vain paria perusfraasia:
"Olettepa kaunis tänään."
"Upea mekko"
"Ihana kampaus"
Miesten kohdalla oli hieman vaikeampaa, mutta kyllä sitä neuvokkaana pari asiaa aina keksii.
"Solmionne sopii silmienne väriin"
"Wouu, hienot kengät!"
"Olette koko Natsipolin komein mies!"
"Upea kampaus!" (Tämän sanoin kylläkin tyypille, joka oli kalju. Ihme että kelpuutti!)
Noh. Se wanhoista. Ensi vuonna siellä itse sähläämässä. Kenties ilman paria ja itsekin kaljuna, mutta kuitenkin!
Se olisi nyt kuitenkin adios, ja wanhojen tanssit kutsuvat! Toivokaa rakkaat lukijat mielissänne että joku feilaisi nyt oikein kunnolla että saisin kunnon kuvia tuolla pirun kameralla!
Terveisin Pahanilmanlintu Pinja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti