Ihminen on hyvin angstinen, haven't you heard. Etsii hyvin monista asioista nurjia puolia, kääntää joka hopeareunan sadepilven varalta.
Itse olen ainakin tällainen. Ja todella, todella monet kaverini. Tässä yhteiskunnassa ja sosiaalisessa yhteisössä on menossa näkömätön ja kuiskattu kilpailu, kenen kurjuus on suurinta. Sitä ei esitellä kuin uusia pareja korkokenkiä tai uutta hiusmallia. Se ujutetaan puheeseen eleillä, tyhjällä katseella ikkunasta ulos, nykivällä askelluksella ja roikkumaan jäävillä lauseilla. Tämä on kuitenkin jostain syystä vielä ilmeisempää kuin se, jos sanottaisiin vain mikä kaikki on "mun paskassa elämässä paskaa."
Ja kaikessa nurinkurisuudessaan tuo suorapuheisuus ei ehkä kenties olisi niin ärsyttävää, kuin tämä nykyinen kulman takana nyyhkiminen ja tekopirteä feikkihymy, jolla huudetaan syömishäiriötä, ihmissuhdeongelmia ja itsetuntorippeitä.
Se on katu-uskottavampaa uskotella, että elämässä on ainakin JOTAIN pielessä. Jos olet ihminen, jolla kaikki rullaa eteenpäin niin kivasti, sinut yleensä leimataan ärsyttäväksi neiti täydelliseksi. Miksi? Koska kateellisuus.
Ihmettelen etten ole törmännyt tähän missään psykankirjassa ihan ilmiönäkin. Hylätyille lapsille on kehitelty kiintymyssuhdeteoria, joten ihmettelen ettei angstiselle teinille ole tehty omaa teoriaansa.
Tämä tuntuu kuitenkin aivan saatanan järjettömältä. Onnellinen ei saa olla, aina pitää etsiä jotain paskaa elämästään. Mutta ei saa myöskään olla paskassaan vellova itkuvyyhti.
Nykyteinin normaali on siis kai sopivan angstinen. Sellainen, joka selviää arjesta, vaikka varjelee syvällä sydämessään olevia haavoja.
Guess what, you can go and fuck yourselves.
Miksi niitä haavoja täytyy varta vasten etsiä, kääntää joka ikinen lapsuudenmuisto ja nykyisyyden ihmissuhde. Miksi vitussa ihmiset haluavat olla SURKEITA.
On siinä ihmisen itsekkäässä "huomatkaa minut"- huudossa taustalla myös hieman empatiaa. Olisihan vähän tökeröä kertoa tyypille, jonka marsu jäi auton alle, että oj då, meikäläinen voitti lotossa.
Oikeasti.
Se salaisuus niissä haavojen etsimisessä on oikeasti se, että kun niitä tarpeeksi etsii, ne myös saa. Itseään toteuttava ennuste periaatteessa. Jos tarpeeksi kovasti tahdot olla ikisinkku ja itkeä yksipuolisessa rakkaudessasi, niin luuletko että se itku ja itsesääli saa jonkun ryntäämään syliisi?
Kaikessa, niin kaikessa, saamme syyttää itseämme.
Nyt minulla on kiire nuolemaan haavojani ja itkemään tyynyyn.
Niin mitä muka?
Elämääni. Sehän on. Niin kamalaa.
Sarkastisen saarnan jälkeen hieman loppukevennystä!
hahaha.
Tää on vaa niiiin totta :o
VastaaPoista