sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Uusi vuosi, sama minä


Uuden vuoden kumartaessa edessämme moni lupailee liikoja ja huokaisee helpotuksesta. Puhdas pöytä, jonka voi paskoa taas aivan uudella tavalla. Elämäntapamuutos, salit täyttyvät ja väliaikaisesti lähikaupasta on loppu rahka ja salaatti. 

Mahdollisuus olla parempi ihminen. Uusi, uutukainen, kiiltelevä ja kimaltava.

Toiveikkuus. Tuntuu olevan päivän sana, ja tuo maaginen vuosi 2015 tuntuu olevan jostain kummallisesta syystä miljoona kertaa parempi kuin ne viiskytä edellistä. Vaikka todellisuudessa vuodet seuraavat toisiaan, eikä mikään oikeasti ikinä muutu. Joustamme ja nousemme feeniksin lailla tuhkasta, mutta pongahdamme takaisin kuin kuminauha. Takaisin lähtöpisteeseen.

Sen sijaan, että ajattelisimme muutosta ja sitä, kuinka voimme parantaa itseämme, aletaan vain yksinkertaisesti pelkäämään. Pelko muutoksesta, pelko tulevasta vuodesta. Joillakin se pelko on, että jaksaako seuraavan päivän, viikon, tuskaisan kuukauden.

Masentavaahan se semmoinen olisi. Pelätä uutta vuotta, pelätä epäonnistumista ja kaikkea mahdollista. Hylkäämistä, kyyneliä, kipuja. Elämistä.

Voisitko vain olla onnellinen siitä neutraaliudesta, normaalitilasta?
Ei sinun tarvitse tehdä muutosta, kun hyvin todennäköisesti kuset sen omaan nilkkaasi.
Miksi tavoittelet muutosta, kun voit olla vain ja elää? Pitää asioista semmoisina, kuin ne ovat? Tai vihata niitä, jos olet aikaisemmin vihannut.

Ihminen on kuitenkin, noh, ihminen. Paheetonta ihmistä ei olekaan. Olkoon se sitten ylensyönti, tupakka, alkoholi, laiskuus, valehtelu, ilkeys.

Joskus, yksinkertaisesti, sen kanssa on vain elettävä. 
Oman ihmisyytensä siis.

Media räjäyttää eteemme täydellisiä elämiä, ja luulemme, että omamme pitäisi olla samanlainen. Mutta oikeasti, vasta kivun kautta tajuaa mielihyvän. Vasta itkun jälkeen voi hymyillä ja nauraa. Vasta sairaana voi arvostaa terveyttä. Mutta meillä ei ole kaikkea, emme ikinä saa sitä kaikkea. Kukaan ei ole täydellinen. Eikä tule olemaan. 

Uskokaa pois. Sixpäkin tavoittelu johtaa syömishäiriöön, täydellisyydentavoittelu masennuslääkkeisiin.

Joten jos vain annettaisiin olla. Ja elettäisiin menemään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti