Noh, mitä parhain aika kirjan lukemiselle, päätän ja tartun Vamppyyripäiväkirjat 2 Sielunkumppani kirjaan. (Älkää luulkokaan että olen joku vamppyyrihullu joka kikattelee päivät pitkät jonkun Robert Pattipojan perässä? No way! Se kirja sattuu vaan olemaan mukaansatempaava)
Luettuani vähän aikaa mietiskelen kuinka hyvä päivä tästä on tulossa. Ihan kuin luontokin sen viestittäisi; Dorka hei herää jo ja ala kirmata kevätniityillä! Joten minä nousin ylös.
...
Ei olisi pitänyt, sillä väärällä jalallahan sekin mokoma tapahtui.
Tunteja kului ja aloin yhä enemmän varmistua siitä etten liikkuisi sinä päivänä mihinkään. Lihaksia kivisti aivan julmetusti. (Minkäs mahtaa kun juoksee ulkosalla paremman kunnon toivossa kun yhtäkkiä alkaa jalka krampata? --- siis minulle ei käynyt noin, juoksin ja pyöräilin vain niin paljon että jalat tuntuu siltä kuin niissä roikkuisi viisi tusinaa kakaroita kinuamassa karkkia ja vanukasta. GET OFF!)
Minun piti mennä elokuviin tänää kaverini kanssa mutta NEJ, taitaa herra maailmankaikkeudella ja neiti kohtalolla olla jotain minua vastaan. Ei sitten, ajattelin kun ryömin peiton alle. "Ollaan sitte täällä koko päivä!"
Mitä siis kuuluu pääsiäislomapäivään jolloin ainoa järkeenkäypä puuha mitä keksii on fysiikan läksyjen teko? Siihen kuuluu KURJUUUS
Kurjuus ja kurjuuden sata sisarta siis päättivät piinata minua päivän. Mistä tunnistin että kurjuus oli tullut vierailulle?
Siihen on selvät tuntomerkit:
1. Mikään ei huvita
2. Mikään ei kiinnosta (Ei siis myöskään ulkonäkö. YH onneksi kukaan ei näe minua nyt!)
3. Äitin kälätys kuulostaa entistä ärsyttävämmältä.
4. Telkkarista tulee mielestäsi pelkkää roskaa
5. Ulkona on kurja sää (vaikka aurinko paistaa...)
6. Liikuskelet kotona paljain varpain vaikka alkaa tulla kylmä
7. Soudat soutukoneessa hullun lailla toivoen että lihassärky loppuisi enemmällä lihassäryllä
8. Hyvä kirja loppuu kesken ja viimeiset sanat jäävät mietityttämään niin paljon että tekisi mieli repiä hiukset päästä(PAHUKSEN VAMPPYYRIPÄIVÄKIRJA)
9. Hiustenlähtö. Kamalan traagista mutta totta se on
10. Huomaat että on pikkumaista valittaa kurjuudesta kun on Afrikka. Snif :(
Tuon viimeisen tuntomerkin takia päätin olla valittamatta. Piristyin ehkä hieman ja kaivoin salaisesta aarrearkustani takuuvarman piristeruiskeen: (joka on kuin huumetta minulle!)
TAIDE! AHH se pirsti heti!
Kunnes tajusin alkaessani piirrustella että mieleni on tyhjä kuin pikkusiskoni marjasanko poimiessamme mökillä punaviinimarjoja (Ja hän ei oikein jaksa innostua siitä...eheheh)
Vielä kaksi päivää, sitten alkaa autuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti