Change

Syvällisempää

Kesä on antanut itselleni jollain oudolla tavalla positiivusuutta, iloa, intoa ja rohkeutta. Vaikka lähdin kesälaitumille katkerasti itkien ja surkutellen kamalaa kesääni kotona, on kaikki kääntynyt paremmaksi päässäni.

Oikeasti kesä on mennyt niinkuin aluksi pitikin. Ei mitään suunnitelmia, ei mitään erityistä meneillään. Tylsä kesä.

Mutta todellisuudessa se on oma asenteeni joka on muuttunut.

Pilvien takaa ei olekaan ollut myrskypilvirypäs, vaan pikemminkin auringonsäteitä. Ihmiset eivät ole olleetkaan ilkeitä, juonittelevia roistoja ja ämmiä, vaan pelkkiä itsekeskeisiä parkoja. (Ihminen on ihminen, oltiin sitten kuinka positiivisia tahansa) Ja aika moni on hymyillyt takaisin, kun on randomisti heittänyt hymyn sinne tänne. Se on tuntunut kivalta. Samoin kuin se, että huomaa olevansa ihan jees seuraa kaiken itsesääliyden jälkeen. Ja nauravansa kaikelle, puhuvansa outoja niin kuin ennen.

Ja huominen näyttää yhä houkuttelevammalta. Kuin tämä päivä, kuin eilinen.

Taidan sanoa että tämä kesäloma oli ihana omalla, laiskalla tavallaan.

Suuria suunnitelmia? Noup.

Paljon elämistä? Yep.

Ja nyt, vaikken tahtoisi sanoakaan...

...toivon hieman salaa että kesäloma jatkuisi vielä. Vielä enemmän aikaa hengähtää kuin nämä lyhyet päivät ennen ensi torstaita. Torstaita ja Nastopolia. Olenkohan tosissani? Haluan pitkittää tätä koko kesän kestänyttä odotusta, menoa unelmieni kämäiseen pieneen lukioon?

Haluanko tosissani pitkittää uutta, järjetöntä, minut hulluksi tekevää opiskelua? Haluanko pitkittää sitä että pääsen kuvistunneille???

Oh, yes. I do, I do, I do.

Haluan nauttia vielä viimeisistä lomapäivistä täysillä. Kuin olisin vasta oppinut kuinka oikeasti eletään. Sillä lailla nauttien.

Mutta kun koulun aika tulee...no, murehditaan sitä sitten.

Kaikkea muuta kuin syvällistä

Teksteissäni tapahtuu todella radikaaleja hyppyjä aiheesta appelsiiniin, mutta tämän positiivisuuden puuskani ansiosta päätin olla välittämättä.

Kävin eilen kaupungilla. Piti mennä ostelemaan vaatteita, kuluttamaan rahaa. Loppujen lopuksi tyydyin Miss Mix-lehteen ja karkkiin. Mutta ne saivat minut iloisemmiksi kuin pino vaatteita pitkään aikaan. Kävin kahvilla (Herranen aika sentään miten tuo kuulostaa aikuiselta! ) juomassa Latten. Samalla kuin keskustelimme pienen porukan kesken maailman parannusta ja politiikkaa koskevista asioista.

---

Kattia kanssa. Luimme horoskooppeja ja teimme teinitestejä.

Sen jälkeen oli vuoro HARRY POTTERILLE. Okei, tuo oli jo toinen kerta kun sain nähdä sen, mutta tällä kertaa 3D! Huisia.

Toinen kerta kun katson kyseisen movien, mutta reaktiot aivan samanlaiset kuin ensimmäisellä kerralla.

Voldemort: "Harry Potter is dead. Heeheehee"

Reaktio: Järjetön naurunpuuska ilman järjellistä syytä. Paitsi tietenkin se että heeheehee kuulosti älyttömän koomiselta. Tajuatte varmaan.

Voldemort kuoli. Reaktio: Järjetön itkupuuska ilman järjellistä syytä. Se oli pahis, paha nujerrettiin, mihin jäivät hurraa huudot ja jeejeet? No, ne hukkuivat minun säälivän itkuni alle. C'mon. Voldemortilla oli nyt vain vähän huono lapsuus, ei siitä muuten ois niin kamalaa tullut! Kaiken kaikkiaan se oli vain pikkupoika...voivoi. Tästä minun PAHISKIN ON IHMINEN-ajattelutavastani voi olla monta mieltä...

Kiitos elokuvaseurasta ystävälleni! Ihanaa tuntea toisen innostus kun joku nykii hihaa koko ajan: "Nyt se alkaa!"

Ai niin. Leikkasin hiukset. Tuli semmoinen PAKKO SAADA MUUTOSTA-huuma ja silloin sakset saivat osakseen tehdä minusta uuden Pinjan. Ja tänään vielä parturiin että ammattilaiset saavat korjailla amatöörin hiustenleikkuujälkeä. Mutta siis nyt taitaa olla aika lyhyet hiukset...edelliseen verrattuna. Hmm. Tuntuu kivalta.

Minä menen nyt ihastelemaan postissa tullutta hiustenhoitopakkaustani. Olen ilmeisesti voittanut sen jostain kisasta. No, ihan kuin sillä väliä olisi mistä se on. Kunhan se ON. Ja ON ilmainen. HEEHEHEE