perjantai 3. elokuuta 2012

Märkte du paniken i min blick

Laahaan perseeni huomenaamulla kuudelta auton takapenkille ja pistän päälle välinpitämättömän, ilmeettömän ilmeeni.
Hej, se on vuotuinen matka Lappiin, karseaan juoppojen käpykylään! Kaverini omassa blogissaan hihkui ilosta kun pääsi Rovaniemelle, minä yökkään ajatuksesta. Tai no okei, ehkä Rovaniemi menisi, herranjumala, se on sentään hieman ihmisten ilmoilla! Mutta käpykylä jonne menen....hemmetti ei siellä ole kuin pari ruokakauppaa, monen monta baaria ja poroja silmänkantamattomiin!
That's the real Lapland. Kaikki mukava tuntureilla oleilu, lomailu, hauskuus ja mukavat pikku porot ovat täyttä pastaa. Tunturi homehtuu pian, lomalaisia ei ole, koska paikka on niin kuollut, ja mukavat pikku porot ovat kaikkea muuta kuin mukavia ja pieniä!
Vietä siellä sitten viikko.
Tänään on viimeinen päiväni täällä rakkaassa kotipuolessa, joten olen hiihdellyt päivän ympäri kyliä, ja hiihtely jatkuu. Haluan dramaattisesti sanoa hyvästit ja vilkuttaa lähtevästä laivasta, tahdon itkeä kyyneleeni lähdönvirtaan ja tuntea tuskaa, lähdön tuskaa...
(Okei se on periaatteessa VAIN viikko, mutta viimeinen lomaviikko joten tämä koko juttu on sieltä karhun takapuolesta!)
Mutta tänään vielä elän, ennen kuin alistan itseni tuolle viikatemiehen lailla kulkevalle kulkutaudille, lappihöperyydelle. Koko perheeni alkaa yhtäkkisesti aina puhua siellä murtaen ja tunkien h-kirjainta joka paikkaan ja se on minun loppuni.
Loppuni, finito, on myös se kun ruokapöytään kiikutetaan veristä poronpäätä, aivoa tai ties mitä ruumiinosaa.
Ja senkin jälkeen kun palaamme iki-ihanasta käpykylästä, on Nurmifestarit, riparin pikkuisten konfirmaatio ja tättärärääää mikäs se iso paha susi sitten kulman takaa kurkistelee?
Fuckin' school.
Go to hell.
Ja pahinta on ettei tätä giganttista sutta pääse pakoon. Se on pakko kohdata ja antautua polynomeille, äidinkielen sijamuodoille, kirjallisuudelle, yhteiskuntaopin pyörteille ja sun muulle pastalle.

Mutta hyvästit jää. Pakko juosta taas heittelemään hyvästejä teatraalisesti ilmaan että ne muutamat kaverintynkäni saavat ne kiinni ja voivat samantien heittää niillä vesilintua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti