Ystävyydestä

Aion skipata kaiken maailman "ystävyys on kuin rusina ja pulla, kuinka hauskaa onkaan mulla"-liibalaaban ja puhua näistä sosiaalisista suhteista juuri kuten pitäisi: suoraan ja karkeasti.

Ystävyydestähän tulee ensimmäisenä mieleen pinkinpehmoiset hattarat korvien välissä niillä ihmisillä, jotka nojaavat päänsä itkien vatsen ns. ystävänsä olkapäätä. Ystävän, jolle vuodatetaan murheet, joka kuuntelee, auttaa, on läsnä.

Joo, ja Tasavallan presidentin perseestä sataa kermakarkkeja.

Nykypäivänä, teknologian ja psykoottisten sairauksien hallitessa universumia, on tuo edellä mainittu olkapäähän nojailu ja ystävään luottaminen suorastaan ironista! Hih hah hupaisaa. Melkein yhtä hupaisaa kuin Niinistön kermaperseestä satavat karkit.

Ne teeskentelijät saavat puunenän, jotka väittävät olevansa "hyviä ystäviä" tai "bestiksiä" sillä termillä mitä kaikista tyttökirjoista löytyy. Jos rehellisiä ollaan, ystävyydestä on alkanut muodustua enemmänkin rasite, kuin elämää sulostuttava piristyspiikki suoraan suoneen. Joka toisessa Cosmopolitanissa ja ties missä MeTheParempiSukupuoli-lehdessä kerrotaan, miten suhtaudut narsistisiin, väkivaltaisiin, valehteleviin, pettäviin ja muuten vain energiaa kuluttaviin ystäviin. Höttöisille lukijapalsyoille lähetetyt kysymykset "paras kamuni jätti minut-mitä teen?" aiheuttavat kyyneliä ainoastaan komedialuonteensa puolesta. Parempaa vielä on lehtien pikkupikkupirteiden kolumnistien vastaukset, joissa sitkeästi tuputetaan sitä, kuinka jokainen tarvitsee tosiystävän, jonka silmistä ja korvista ja muista raoista tursuaa teeskenneltyä ystävällisyyttä.

Totta toki on, että ihminen ei pärjää erakkona pimeässä metsässä pöllöjä huhuillen, niin paljon kuin ajatus houkutteleekin. Mutta oletteko ajatelleet, että ilman ystäviä saatettaisiin tässä maailmassa olla hieman avoimempia uusia ihmisiä kohtaan? Niin hullunkuriselta kuin se kuulostaakin, entä jos se on ystävyys joka kitkee tänne paratiisiin okia ja käärmeitä? Sillä samalla, kun kutsut eräitä ihmisiä ystäviksesi, leimaat toiset ihmiset automaattisesti ei-ystäviksesi. Nämä ihmiset, joihin kuuluu 99,9999 % prosenttia maailman väestöstä, ovat sitten joko vihollisia, idiootteja, kusipäitä, ilkeitä ämmiä, murjottavia morsoja, mulkkuja tai muuten vain ärsyttäviä tai nobody-tyyppejä.

Eikö ystävyys sulostutakin maailmaa? Mukava tietää olevansa melkein koko ihmiskunnalle yhdentekevä kakkakasa! Ja niille 0,0001 % olemme "ystäviä" joiden naamaa ei jaksa edes katsella 24 tuntia putkeen ilman lahtaamatta toista. Surullista mutta totta, ihmisen itsekkyys ja narsistisuus on niin kivenkova voima, että se voittaa kallionlujan ystävyyden supertehotyttöpowerin, joka taistelee maailman pahuutta vastaan kukkia syöksevillä pyssyillä.

Ehdotan siis, että alamme kuitenkin kaikkia erakoiksi metsiin, mahdollisista hulluutta tuottavista sivuvaikutuksista huolimatta. Kuulostaa ainakin omasta mielestäni paremmalta kuin vaihtoehto, jossa oksennetaan vaalenapunaisia sydämiä ja teeskenneellään olevansa ne ananas ja kookos.

Rakkaudella! <3


(Tämä oli siis äidinkielen otsikosta "Ystävyydestä" kouluesseeni. Ei tainnut opettaja arvata että ihan tämmöistä tavaraa olisi tulossa. Haha.)