Sekahedelmämehufiilis

Moi vaan!

Pitkästä aikaa  saan taas aiheutettua itselleni helvetinmoiset päänsäryt tietokoneen äärellä. Olenhan jo kamalia migreenikohtauksia saanut tuosta porottavasta auringosta sekä stressistä, joten on rakkaan läppärin vuoro aiheuttaa minulle kipua.

Istun siis yöpuvussa ja dataan. Oikeastaan lataan - musaa ipodiin. Eilen illalla ysin jälkeen kotiin hipsiessä oli semmoinen olo, että tahdon mahdollisimman angstista ja aggressiivista lenkkeilymusaa. Ajatus lähti siitä, kun kotimatkalla radiosta soi PMMP:n Joku raja, jota sitten hoilasin metsätiellä oikein olan takaa. Karjuin, potkin ja huusin ja itkin.

En tiedä mistä tämä aggressio. Ehkä koulumme musikaalin rooli jäi päälle myös off stagella?

Niin juu. Kaunotar ja Hirviö.

Meikä on Hirviö.

Se oli ekana ihan megamahtava tunne, kun sain manipuloitua itselleni pääroolin. Tarkoituksena oli kyllä alun alkaen olla Kaunotar, mutta näh. Ehkä tämä on minulle enemmän luonnerooli. (Pääsen ihan luvan kanssa huutamaan ja rageemaan.)

Mutta nyt kun on jos sinällään kaksi esitystä ollut (omalle koululle ja iltanäytös) niin on alkanut tuo rooli vähän pänniä. Jostain syystä Hirviön esittäminen ei ole oikein itsetuntoa hivelevää.

Sitä paitsi, aggressiooni saattaa hiukkasen liittyä se, että musikaaliamme ei ehkä arvosteta siinä mittakaavassa kuin toivoimme. Olen saanut kommentteja "ihan jees", "vähän äänentoisto ja laulut kusi" ja "kotitekoisen oloinen".

NO, SENKIN URPOT.

HYPÄTKÄÄ ITSE LAVALLE JA OPETELKAA TSILJOONA REPLAA JA PARIKYTÄ LAULUA.

NIIN JA TEHKÄÄ SE KAIKKI VIELÄ SEMMOSESSA PAHANHAJUSESSA MASKISSA, JOSTA EI NÄE NOKKAANSA PIDEMMÄLLE.

Thank you.

 

Meidän musikaaliporukka, joka aika amatöörinen onkin, on panostanut tähän projektiin ihan vitusti. Viimeiset kolme viikonloppua ollaan vietetty koululla treenaamassa.

Joten shut up.

 

 

Tänään vielä vika näytös. Jeejee. Sitä ennen pitäisi viihdyttää itseään jotenkin. Siellä sataa, lenkistä en tiedä. Ja päätä särkee. Ugh.