I prefer living in a fantasy than coming back to reality

MORO.
Minulla olisi kolmenlaista asiaa jotka on pakko jakaa täällä, että te muutamat urpot lukijani tietäisitte ne, ja voisitte sen jälkeen joko vihata tai rakastaa minua.
Välimuotojahan ei ole.

1. Tasa-arvon epätodennäköisyys
Minulla vähän vaihtelee mielialan mukaan tasa-arvoon suhtautuminen. Tai miehiseen ylivoimaan maapallolla yleensä. Maanantaina olen feministi henkeen ja vereen, tiistai-iltaan mennessä olen taantunut enemmänkin harmaalle alueelle, jossa ei oteta kantaa miehiin eikä naisiin, ihmisistä kuitenkin on kyse, oli sitten penis taikka emätin. Keskiviikkoaamuna kannatan miehistä voimaa ihan tosissani.
NYT. Lauantaina, olen tullut pitkään pohdiskeltuani siihen tulokseen, että tasa-arvo on yliarvostettua roskaa. (Niinkuin aika moni muukin asia omasta mielestäni....eheh.)
Typerään ihmiskaaliin kun ei näköjään ole mennyt, että ihminen on kertakaikkisen tyhmä olento. Kaikessa viisaudessaan. Me olemme törppöjä.
Törppöluonteen meissä aikaan saa se, että emme pysty tyytymään inhimilliseen osaamme elämässä. Ei, meidän on pakko saada enemmän, olla enemmän, LUODA enemmän.
Jep. Playing God, I guess.
Tasa-arvoon pyrkiminen ei heti aluksi iske mieleen kun miettii ihmisen suuruudenhulluja Jumalanleikkimiskokeiluja. Mutta mitäpä muutakaan olisi se, että pyrimme tekemään maapallosta niinkin abstraktin asian kuin tasa-arvoisen!?
Historia kertoo, että jo esihistorian aikana on tunnettu eriarvoisuus. Ihminen alkoi keräillä ja metsästää. Ja koska ihmisellä oli vähän enemmän aivosoluja kuin apinalla ja mammutilla, ihminen tajusi, että damn, meikähän voikin kerätä vähän enemmän marjoja ja sieniä kuin naapuri.
No okei, virallisesti eriarvoisuus yleistyi, kun ihminen alkoi haalia omaisuutta, eli vasta maanviljelyksen yleistyttyä. Koska metsästäjä-keräilijät olivat liikkuvaa kansaa, ja liikkuva elämäntapa esti suuren omaisuuden kantamisen mukana.
Mutta asia, joka on juurtunut synnin lailla ihmiseen, ei ole nopeasti aivopestävissä pois. Joten tasa-arvo on omaisuuden sijalta aivan huuhaata. Voitte ihan vapaasti yrittää pelastaa Afrikan lapsia ja saada rikkaita luopumaan urheiluautokokoelmistaan, mutta sanonpahan vain, ettei sillä tasa-arvoa tavoiteta. Korkeintaan pari kakaraa lisää tässä väestöllä ylikuormittuneella maailmassa ja vihainen autopohatta.
Ja naiset ja miehet. Faministit tekevät todellakin arvokasta työtä yrittäessään saada naisten palkkoja nousemaan sun muuta. Mutta tässäkin ilmiössä käy niinkuin yleensä. Kun yritetään pyrkiä tasa-arvoon, saadaan yhä enemmän epätasa-arvoa aikaan. Vaaka ei ole ikinä tasapainossa.

2. Minne olet menossa?
Kesälomieni aamut ovat nyt riparin jälkeen sujuneet kaikki suht saman kaavan mukaan. Herään automaattisesti seitsemältä, jonka jälkeen makoilen sängyssä radiota kuunnellen. Surffailen radiokanavien välillä sen mukaan, miltä kanavalta sattuu tulemaan siihen aamuun sopivaa musaa.
Pari päivää sitten jämähdin Radio Aallon taajuuksille. Radiojuontajat puhuivat ja jäin kuuntelemaan. Kyse oli elämästä ja tulevaisuudesta. Yleistähän on, jos kaveri näyttää pakkaavan laukkuaan, kysymme: "Minne sä oot menossa?"
Vastaus on yleensä hyvin lyhytkatseinen. "Kotiin." "Kauppaan." "Kouluun."
Mutta juontajat olivat sitä mieltä, että miksi olemme näin lyhytkatseisia. Joku filosofi oli kuulemma ehdottanut, että sen sijaan, että kerromme sen hetkisen määränpäämme, meidän pitäisi jakaa elämänsuunnitelmamme. Maalimme pitkällä tähtäimellä. Sillä se auttaa tähtäämään täysillä niihin maaleihin, vaikka maalit olisivatkin valovuosien päässä tästä hetkestä. Jos on esimerkiksi aina halunnut matkustaa Australiaan, ja se on tulevaisuuden suurin haave, pitäisi yksinkertaiseen kysymykseen vastata: "Olen menossa Australiaan."
Tämähän ei tietenkään ole kovin käytännöllistä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Saattaisi olla hiukan hämmentävää arkikeskustelussa:
"Minne oot menossa?"
"Presidentinlinnaan."
"Tä?"
Mutta ajatus siitä, että meillä pitäisi olla pitkäkestoisia tavoitteita ja unelmia, haaveita joita kohti juoksemme. Siinä on jotain hirveän ideaalista ja hienoa.
Tai siinä olisi, jos tietäisi minne on menossa. Minulla nimittäin ei ole hajuakaan. Joten tyydyn vastaamaan: "Lähikauppaan" jos kysytte. Siinä on minulle pitkän aikavälin ideaali suunnitelma ja haave. K-marketin kassalle asti pääsy. Jeah.

3. Videokamera
Löysin vanhan, hirveän huonolaatuisen videokameran jostain komeron perukoilta. Ja päätin tehdä itsestäni supermegablogitähden(haha) ja kuvata sillä omaa päivääni! Kävi vain ilmi, ettei se mennykään ihan niinkuin strömsössä...