Kehitin tässä pari yötä takaperin huikean hienon teorian ihmisen kiinnostumisen syntymisestä. Elikkäs ihastumisesta.
Se on yleensä niin mysteeri niille, jotka ihastuvat, toimivat subjektina tässä tekemisessä, vaikka eikös jutun pitäisi juuri heille olla päivänselvää?
Hahah. Liian usein olen kuullut ja itsekin kokenut sen hassun tunteen, joka sekottaa pään aika totaalisesti, ja saa miettimään että miksi.
"Siis emmä tiiä mikä Jarissa oli...miks mä niiku ihastuin siihen."
Suuri mysteeri. Onko ulkonäkö ratkaisevassa osassa kiinnostuksen herättämisessä, vai onko luonteella merkittävämpi osuus? Ulkonäköön ihastutaan ja luonteeseen rakastutaan?
Olen itse kehitellyt tästä ohjenuorasta kaikille, jotka painiskelevat sen ongelman kanssa, että itsetuntemus näissä tositunteen asioissa on sitä nollan luokkaa.
Väitän että kunnon kiinnostukseen tarvitaan ainakin kolme merkitsevää tekijää.
Kyseessä on se, että yksi tekijöistä herättää kiinnostuksen. Se voi olla vaikkapa hauskat jutut, joilla henkilö hivelee itsetuntoa. "Voi vitsi kun tuo on hauska" ei kyllä yksin riitä kiinnostukseen. Tällöin henkilö on vain ihminen, jolle on annettu kuin ikään yksi plussapiste. Mutta näitä yksiä plussapisteitä jakelemme koko ajan ja kaikille.
Seuraavana tekijänä nousee sitten ulkonäkö. Hauskat jutut saavat tiirailemaan paidan läpi ja kuolaamaan mahdollista sixpäkkiä (joka myöhemmin paljastuu alkavaksi kaljamasuksi). "Ei helvetti, toi taitaa olla ihan komeakin." Toinen tekijä on syntynyt, jolloin ihmisestä on muodostunut 2D-tyylinen paperinukke. Semmoinen, joka viehättää jotain osaa itsessä, yleensä hormonitoimintaa alapäässä, joten ronskisti sanottuna näitä paperinukkeja "panisin mutten muuta".
Kolmas tekijä aiheuttaa yleensä sen kunnon ihastumisen. Tämä kolmas tekijä voi vaihdella, se on hyvin henkilökohtaista. Se voi esimerkiksi olla, että henkilö avautuu syvällisemmistä ajatuksistaan, tai vaikkapa kertoo jotain salaista. Tämä kolmas tekijä on yleensä vähiten pinnallisin. Se on inhimillinen seikka, joka muuttaa kaksiulotteisen paperinuken 3D-malliseksi ihmiseksi. Ja yhtäkkiä tätä henkilöä ei saa pois mielestään.
Kolmen tekijän malli on äärimmäistä kärjistystä, ja keksin sen oikeastaan täysin omasta päästä, koska se kuulosti silloin kolmelta yöllä omassa sängyssäni aivan helkutin mahtavalta. Hurrasin puolinukuksissa sitä, että meikästä tulee uusi Freud.
Vaikka näin ei kävisikään, on ajatukselle huvittava leikkiä. Ja kelata, miksipäs minä nyt menin ihastumaan tuohon urpoon?
Ensi kerralla takuuvarmoja vinkkejä, miten tappaa kiinnostus! Siihen asti adios. Ja jakakaa paljon rakkautta. Pankaa kortsun kanssa. Spread the love.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti