Kuolleista noussut blogini ei kyllä hetkauta yhtään ketään (ellei ikuista ystävääni Lauraa, jos hän sattuu huomaamaan) tällä yks kaks ilmestyvällä tekstillä. Mutta kun on tarve purkaa niin sitten on tarve purkaa, olkoonkin että semijulkisesti nettiin josta kuka tahansa voisi varastaa tekstini, varastaa kuvani, käyttää niitä ties missä. Mutta koska internet TULVII blogeja ja tytöntylleröitä jotka haluavat päästä hyväpalkkaisiksi Indiedays-bloggaajiksi, luotan siihen että olen aikas turvassa. Ihana sosiaalinen media.
JA: siitäpä päästäänkin päivän pähkinään, jota alan tässä jäytää himokkaasti. Some, ah, tuo niin ihana ja mielipiteitä jakava (miten niin jakava? Kaikki tuntuvat vain dissaavan liian täykkyä somea) aihe. Ajauduin ajattelemaan tätä kun tsekkailin Snapchatista kaverien ja seurattavien MyStoreja, eli siis niitä "päivityksiä". Ja tajusin, että tämä ns. uusi Instagram ei ole itselläni madaltanut yhtään sitä kynnystä, mitä pistän sinne. Snapchatin idea on siis siinä, että lähettäessäsi snapin (kuvaviesti), se näkyy vain hetken ja sitten poistuu (huraa seksiviestit!). Toki screenshotin voi ottaa, mutta se näkyy kuvan lähettäjälle, ja auts, sehän vasta noloa olisikin jos se ihku poika saisi tietää että tallensit sen sixpäkin omalle älypuhelimellesi.
However, MyStory on siitä enemmän "päivitysmäisempi" (yeah, that's a word) että siinä kuva pysyy kauemmin. 24 h, muistaakseni, ja seuraajasi/kaverisi voivat sitten katsella kuinka lutuista makaronilootaa teit tänään tai kuinka monta sukkaa pyykkäsit.
Itse en tätä MyStorya oikein käytä, sillä tarinani koostuisivat juurikin edellämainituista (Viisi sukkaa. Yksi katosi pesukoneen uumeniin.) Ainoat tilanteet, missä päivitän kyseistä äppiä (Appia? Let mii bii finish änd sei äp), ovat silloin kun a) olen kännissä b) haluan luoda imagoani/someminääni. Eli siis silloin kuin päivittäisin Instagramiakin. Kauniita kuvia, hyviä kuvakulmia, täydellisiä valaistuksia. Selfieitä, salikuvia, lisää selfieitä ja jotain satunnaisia aforismeja ja meemejä (ettei minua nyt pinnallisena pidettäisi, c'mon!)
Uskon että suurin osa minun ikäisisistäni tekee näin, koska olemme kasvaneet somen ihmeelliseen maailmaan vasta myöhemmin kuin lapsina. Oma älypuhelin-heräämiseni tapahtui lukiossa, joskin myöhässä (muilla oli jo samsungit ja lumiat ja iphonet). Kuitenkin, olin saanut elää lapsuuteni ilman.
Mieleeni pälkähti, kuinka tämän päivän lapset eivät saa. Brutaalia, sanovat kukkahattutädit. Kehityksellistä, sanovat insinöörit (tai mitkälie tekniikkanörtit).
Totuudenmukaista, sanon minä. Eli ei edes niin kamala asia, vaikka ensiksi kallistuin kukkahattutätien puoleen ja aloin punoa joulusta jääneitä hyasintteja pipooni.
Let me explain. Seuraan monia n. 10-12-vuotiaita esimerkiksi Instagramissa. Ja ei, en siksi että olisin outo pervo, tai idiootti vajakki joka seurailee jokaista vastaantulevaa follow for follow-räkänokkaa. Täälläkin yksinäisessä, kolkossa Klonkun luola-blogissani olen maininnut että tein viime keväänä sijaisuuksia ala-asteella. Ja tein tyhmästi että näpräsin kännykkää oppitunnilla (olkoonkin että opettajanpöydän takana, ah that power), ja uteliaat nelosluokkalaiste kysyivät:
"Onksul iigee?"
Seuraavassa hetkessä liitutaulu oli täyttynyt töhrinnöistä, joissa komeili ig-tilini ja "FOLLOW pinjuskaaa kolmella AALLA!!!" (Ja kyllä, olin mainio kurinpitäjä luokassa, älkää edes epäilkö)
Ja kuulkaas, ne pikkuiset julkaisevat kaikenlaista. Kuvia rumista ruuistaan, miljoona kuvaa huoneistaan, tärähtäneitä selfieitä, kirjoitusvirheitä ja kaikkea muuta, noh, TODELLISTA.
Tajusin, että noin pienillä se some-suodatin on paljon väljempi, sillä he ovat TOTTUNEET jakamaan kainenäköistä. Heille se on kuin lapsuuden leikki, normaalia kuin poikapöpöt olivat minulle tuossa iässä.
Tämä johtaa johtopäätökseen, jonka esitän ne hyasintit päässäni, että nykypäivän kakarat hukkaavat itsensä sosiaaliseen mediaan ja kokevat sen luomat paineet entistä nuorempana, joten heistä kaikista tulee tärveltyjä kriminaaleja ja stripparihuoria, jotka vain halusivat näyttää seksikkäiltä iigeessä.
Mutta onko olemassa mahdollisuus, että nykypäivän lapset uudistavat tämän liian täydelliseksi haukutun sosiaalisen median? Ehkä he ovat the generation, joka luo REHELLISEMMÄN sosiaalisen median, ja minäkin joskus uskallan heidän johdollaan julkaista kuvia likaisista pyykkisukistani? Olisiko silloin mallien ja kiiltävien kotien aikakausi ohi? Tervetuloa realismi 2000-luvulle!
Mutta...
...todennäköisesti nämä nykypäivän lapset vain havahtuvat teini-iässään siihen, että ovat tyhminä lapsina postailleet ihan noloja kuvia iigeehen. Poistavat ne, ja alkavat ottaa belfieitä, tai mikä onkaan vallitseva trendi.
Don't keep your hope too high.
Rakkaudella, Pinja. Hyasintit päässä mutta toinen jalka skeittilaudalla (or whatever nuoret ihmiset tekevätkään...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti