Coffee makes me spinning around!

Mmm. Kahvia? Joillekin se on äärimmäinen EI KIITOS. Pelkkä kahvin haju öklöttää. Silloin ei auta kuin teekutsuilla/päiväkahveilla pyytää kiltisti mehukattia. Eli suoraan sanottuna alentua lapseksi. Koska mielestäni kahvi ja sen juonti....se on aina ollut aikuisuuden merkki. Siltä se pienin kuusivuotiaan silmin vaikutti, kun seurailin aikuisia litkimässä kahvia sivistyneesti. Mummo pyysi lisää maitoa, isä sokeria. "Kuka haluaa lisää kahvia?"
Se oli salaperäinen maailma johon halusin vielä jonakin päivänä kuulua. Mysteeri, nimeltä kofeiinipitoiset juomat.
Niitähän ei suositella lapsille. Joten miten olisin muka saanut maistaa sitä ikinä? Ainoa mahdollisuus oli päiväkodissa makujenmaistelupäivä, jolloin testattiin kai makuaisteja, koska silloin meille pienille tyrkytettiin suolaa, sokeria, sitruunaa ja tatatatatatadaaaa KAHVIA!
Mutta minä olin kipeänä.

Kahvi kiehtoi yhä mieltäni kuin kielletty hedelmä. Asia jota en voinut saada (periaatteessa olisin saanut koska tahansa vain pyytämällä esimerkiksi köksäntunnilla että keittävät minulle kahvia. Mutta en uskaltanut siltä varalta etten pidä siitä ja alan sylkeä sitä ympäri ämpäri pöytiä) mutta halusin kovasti. Janosin vain ja ainoastaan kiellettyä kofeiinia....

Possibility. Mahdollisuus saapui leirin muodossa. Kaverini juo kahvia, ja en tiedä mistä rakas haaveeni kuulua kofeiiniriippuvaisten maailmaan pälkähti päähäni, mutta päätin maistaa kahvia.
Ja sitten kun aavistelin aikuisuuden hetkeni olevan käsillä...odotin herkullisen kahvin aromeja...tai joko jotain jonka halusin sylkäistä ulos...
Nothing. Se oli vain hassunmakuista. Litkua. Joka maistui kahville. Maaginen hetki oli poissa, jäljellä oli vain ruskeaa lirua jota litkin.

Minulle ei iskenyt kahvintarvetta aina päiväkutsuilla. En juonut kahvia kuin silloin tällöin. Oli hetkiä jolloin mieleeni iski kahvihiiri. Ja sitten se oli poissa. Kummaa. Eikös kahviriippuvuus ole pysyvää? Migreeniä jos ei saa kahvia yms?

Mutta onko kukaan kertonut haittavaikutuksista jota kahvi saa aikaan? PIRISTYMINEN?
Ja omassa tapauksessani yltiöpäinen huitelu ympäri maailmaa sekopäisenä. Asioiden pälätys ja kälätys. Ja mikä oudointa, oletteko kuulleet kahvidarrasta?
Se tumma litku jonka nykyään myönnän aika hyvänmakuiseksi, tekee muistoihin koloja. Aukkoja muistissa viime illan tapahtumista. Dementiaa? Huono muisti? NOU. I blame coffee.

Johtuukohan kahvista sekin että blogini on aika turhanpäiväinen? Käsi ylös ketä kiinnosti lukea kahvinjuonnistani?
---
Niin minä arvelinkin.
Mutta. Kokeilkaa juoda kahvia, jos ette ole jo. It makes me spinnig around. Ihan kuin tarvitsisin ekstrapotkua ollakseni seko. Ja outo.
Olenkohan minä nyt aikuinen kun juon kahvia välillä?
---
Niin minä arvelinkin.