Perjantaina liikunnassa pelailin kaukalopalloa 15 pojankoltiaisen kanssa. Tuli hiukkasen orpo ja tyttömäinen olo siinä kun valkoisissa kaunoluistimissani sirklasin poikalauman keskellä. Manasin sitä, etten mennyt muiden tyttöjen kanssa pulkkamäkeen, kun kerran oli mahdollisuus. EIII, kyllä piti sitten leikkiä olevansa kovakin jätkä ja änkeä poikien peliin mukaan. No, sen aikaa kun en kompuroinut teriini, niin tein jotain hyödyllistäkin. En koko aikaa missannut palloa, ja jopa laitoin kapuloita rattaisiin vastajoukkueelle. Ja tein pari maalia! Sitäpaitsi oli niistä ykkösvuosikurssin pojista muutama ihan mukava. Aluksi ajattelin, että pah, eihän ne minulle syötä, minä olen tyttö. Mutta sitten (säälistä) aloin saamaan syöttöjä, ja siitä innostuneena rohkaistuin pelaamaan ronskimmin. No, seuraavan pallon missasin, mutta aina ei voi voittaa!
Sosiaalinen kanssakäynti
Tänään kävin vuokraamassa Skyfall-leffan ja Midnight in Paris. Molemmat olivat päivän kunniavieraan suosittelemia. Niin, siis yli viikko takaperin Wanhojen tansseissa, tarkemmin ottaen jatkoilla, eli syömässä ihan sukassa Manhattanissa, tutustuin jo aikoja sitten kouluumme tulleeseen vaihtariin, Charlotteen. Pöytäseurueemme oli muutoin aika öh, erityyppinen, koska vieressäni komeili joukko kännäämistä suunnittelevia luokkatovereita, joidenka puheista en oikein jostain syystä innostunut. Varsinkin kun yksi noista oli TäysURPO, joka vei kauan sitten paikkani Natsipolin oppilaskunnan puheenjohtajana. Mietin yhä tarpeeksi kivuliasta kostokeinoa.
Joten, tyydyin siihen, että nojasin pöytään ja mietin, mitä hittoa tein tuolla syömässä. En ollut edes tanssinut wanhoja, olin vain pahainen juontaja! Olin niin outside, että hävetti oikein olan takaa. Ja tylsistytti. Halusin kotiin katsomaan telkkaa ja lukemaan ihmisistä, joilla oli hehkeä elämä New Yorkissa tai Lontoossa.
Sitten jossain vaiheessa pänni se hiljaisuus, ja se, että vieressä kuittailtiin koko aika "puheliaalle pöytäseurueelleemme". Ensinnäkin, tunkekoon ne AMERIKKALAISET pihvit ja AMERIKKALAISET juttunsa, sinne AH, niin LUMOAVAAN, AMERIKKALAISEEN PERSVAKOONSA.
Käännyin vaihtarin puoleen, jolle en ollut uskaltanut ennen puhua ujoudenpuuskassani, ja aloin pälpättää mitä sylki suuhun toi. Ja kappas, joihinkin se näköjään tehoaa! Tänään nimittäin Essin ja vaihtari-Charloten kanssa kokoonnuttiin meille katsomaan elokuvia ja puhua pälpättämään vähän tästä ja tuosta. Hyvännäköisistä miehistä, joita ei löydy Suomesta. Yksimielisyys oli ilmeistä.
Hymyilin ja nauroin niin paljon, että poskiin sattuu! En ole suomen kielellä kommunikoidessani tottunut hymyilemään niin paljon. Tuli ihmeen positiivinen ja eläväinen olo. Jonka voin nyt onneksi haudata multaan ja murjottaa loppuillan, ja oikeastaan loppuloman. Mutta Charlotte on ihana!
Oscaria odottaessa
Pitäisi kuvata nyt lomalla se kuuluisa lyhytelokuvani. Muuten olen vainaa, kun loma loppuu, kun en saa ikinä kuviksessa mitään AJOISSA valmiiksi. Vaikka, heih, ei ole minun vikani että taiteelliset maneerini tarvitsevat niin paljon tilaa ja aikaa! (Taiteelliset, ja paskat. Tuttuni jo tietävätkin, minä aion kuvata pehmopornoa!)
Ja niin, onhan tässä kaikenlaista tapahtunutkin. En vain jaksa teille selittää, kuinka pakkomielteinen olen joistakin ihmisistä, että meinaan pakahtua.
Mutta. Palataan asiaan, kun minulla vaihteeksi olisi asiaa.
Lopuksi vielä, pientä makua Wanhojen tansseista. Juontajan kantilta. Laadukkaat kuvatekstit!
Viivi on nätti.
Sinikin on. Taustalla randomi pukupoju.
Paljasta reittä, naiset ja herrat!
Taidan tajuta miksi näyttelen musikaalissa Kaunotar ja Hirviö hirviötä.
Laura on nätti.
Minä vähän vähemmän. Mutta jotain piristystä kaikille maailman kaunokaisille!
<3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti