sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Please somebody make a move, Anna Karenina would

Löysin uuden bändin, jota luukutan repeatilla. Icon For Hire. Paramore-tyylistä musiikkia. Okei, täysin Paramorea.
 
 
 
Kulutin viikonlopun hyppelehtien elokuvissa. Kävin katsomassa kaksi leffaa, toisen tajunnanräjäyttävän spektaakkelin, toisen psykologisesti mielenkiintoisen, toteutukseltaan hieman arkisemman. Tämä spektaakkeli oli Anna Karenina, ja voi jumatsuikka, mikä elokuva! Luin siis kirjan äikän kurssille, ja meinasin nukahtaa sen puuduttavan tylsän kielen kanssa, jonka kanssa ah tuo mestari Leo Tolstoi leikki. Sori nyt vaan, olen kai sitten sivistymätön sukka, kun en rakastunut Tolstoin sivukaupalla jatkuviin kuvauksiin luonnosta ja maataloustöistä, jotka ovat ah niin kivaa hommaa! Se, mikä eniten mätti kirjassa, oli toiminnan (seksi) puute. Olisin tahtonut kuulla jokaikisen sanaparren Anna Kareninan ja kreivi Vronskin kielletystä, intohimoisesta suhteesta. Mutta ei. Tolstoille romantiikka oli teoksessa pari syntistä, pitkää vilkaisua, ja PADAM, Anna raskaana! Vai jäikö minulta väliin joku fakta, että 1800-luvun Venäjällä pystyi tulemaan neitseellisesti katseen voimalla raskaaksi? Ihan sama, se on tylsää. Ei Tolstoin olisi tarvinnut mitään pornoa kirjoittaa, kunhan nyt olisi vähän kertonut enemmän. You know.
 
 
 
Leffassa kumminkin intohimoa riitti! Ja riitti muutakin! Se oli henkeäsalpaava. Vau. Toteutus. Vau. Normaalisti en ole näin monttu auki elokuvan jälkeen. Nyt kuitenkin tyydyn sanomaan vielä kerran VAU, koska muuta en osaa. Ai niin! Kreivi Vronskia näytellyt Aaron Taylor Johnsonin siniset silmät ja ja ja blondi kihara tukkapehko ja siniset silmät....
Toinen leffa oli njääh, Unelmien pelikirja. Hyvän mielen leffa, arka aihe mutta siitä tehty hyväsydäminen mutta realistinen. Mukava todellakin, paikoittain tylsä, mutta kaikin puolin viihdyttävä. Mutta ei Anna Karenina. Harmillista että kävin katsomassa leffat noin lähekkäin, sillä Annan Kareninan vierellä Oscar-palkitut muumitkaan eivät näyttäisi hyvältä! (Varsinkaan Oscar-palkitut muumit...)
 
Nyt menen nukkumaan ja ihmettelemään  missä se minun suurenmoinen Anna Karenina-suhteeni viipyy? Ei sillä että tunnen totaalista intoa hypätä junan alle kun en enää kelpaa Pietarin ja Moskovan seurapiireissä. Mutta se kaikki muu olisi ihan jees. Oma sinisilmäinen kreivi. Saakohan niitä jostain postimyynnistä...


2 kommenttia:

  1. Tiiätkö tuo sama on vähä kaikilla realismin venäläiskirjailijoilla, kaikki kerrotaan niin pitkästi ja kaarrellen ja ulkoisesti superkuvailevasti, ettei se hektisille nykynuorille (mukaanlukien minä) tunnu olevan tarpeeksi vauhdikasta. Onhan se hienoa ja kielestä näkee, miten ne kirjailijat on ollu aikaansa edellä, ei todellakaan suotta klassikkoja, mut silti samat fiilikset täälläkin. I want more! Samoin kaikki kerrotaan loppuenlopuksi aika neutraalisti (mielenkiintoisempaa lukea rivien välistä), koska venäläistä yhteiskuntaahan ei saa arvostella. Itse jätin Anna Kareninan vielä hyllyyn ja luin äikkään Dostojevskin kaksoisolennon. Aattelin, että koska lyhyt = helppo. ja paskat. Se oli kans vähä... no tuota venäläinen, mut sinänsä mielenkiintoinen :) syväluotaan sitä enemmän blogissani kirjallisuusesseen muodossa http://kaksi-sanaa.blogspot.fi (eiks oo hieno piilomainostus)

    Anna Kareninan kävin kuitenkin leffassa kattomassa ja wautsiwauwau miunkin mielestäni! Se oli jotenki niin eri tavalla kuvattukin! Aluks meni vähän totutella ja aattelin että eiiii tää on kamalan teatraalista, mutta sittenkin just nappi toteutus semmoselle teokselle! Ja oijoi sitä silmänruokaa niinku joka suhteessa ;) En osaa antaa muuta neuvoa, kun että itärajan takaa on luultavasti turha ettii sellasta kreiviä, mut jos keksit jotain niin saa vinkata miullekki ;)

    VastaaPoista
  2. IIIIIIHANAN pitkä kommentti :P kiitos siitä!
    Niin, ei kyllä noussut fanitus venäläistä realismikirjallisuutta kohtaan, mutta tarina itsessään on niin mielenkiintoinen että pitkät vaan Tolstoin moraaliopetuksille jotka rivien välistä tunkivat. Dostojevskiin en ole uskaltanut koskea muuta kuin pintapuolisesti äikäntunnilla, kun luettiin Rikos ja Rangaistus. Mielenkiintoisia teemoja näillä kirjoilijoilla, mutta öh, kirjoittavat hyvin kuivasti, niin kuin jo toistan itseäni...
    Mainostus sallittua! Kävin kyllä jo itse asiassa lukaisemassa kirjallisuusesseesi ;)

    VastaaPoista