Minä siis lojun sängynpohjalla nauttien kivasta kunnon sunnuntaista. Ja syysflunssasta. Ja astmasta.
Lumoavaa, voisin kertoa tästä ihanasta taudistani vaikka tunnin mutta jos silti säästäisin vähäiset lukijani siltä...voisi olla ihan hyvä vaihtoehto.
Wanna be a superhero
Kaikilla on esikuvia. Tattadaa, ihan itse sen äkkäsin. Varmasti eri-ikäisillä esikuvat ja idolit vaihtelevat. En usko että viisivuotias Matti-Petteri haluaa enää olla Hämähäkkimies täytettyään neljäkymmentäkuusi. Eikä Julia ehkä tahdo enää omaa valtakuntaa ja yksisarvista kun on saanut vakituisen työsuhteen mainostoimistossa. (Paitsi toisaalta kukapa EI tahtoisi yksisarvista! Miettikää nyt, se on kuin hevonen ja virtahepo yhdessä paketissa, ei yhtä läski kuin virtahepo (ellei sitä syötä joka päivä porkkanakakulla ja donitseilla) ja sillä on kimalteleva, ihku sarvi otsassaan. Sillä olisi todella hupaisaa jolkotella lukiolle tai töihin tai yliopistolle...) Kumminkin, kun on aikuinen tylsäpää, huumaavat unelmat ovat paljon yksitoikkoisempia ja tylsempiä.
Matti-Petteri unelmoi että voisi maksaa paremmin lainanlyhennyksensä, jonka käytti viisi vuotta sitten ostamaansa Ferrariin. (Sai sitten huudot vaimoltaan joka paasasi ettei Suomessa tee Ferrarilla mitään.)
Julia haluaisi kiihkeästi perustaa perheen, mutta poikaystävä on tilintarkastaja jonka mielestä avioliitto on lupaus tyhjästä.
Aika säälittävää että hylkäämme prinsessalinnat tajuttuamme ettemme voi niitä saada.
Mikä ihme on, kun unelmien pitää olla nykyään mahdollisimman realistisia ja tavoiteltavissa olevia?
Totta on, että jos unelmoi lottovoitosta, mahdollisuus se saada on häviävän pieni, ja samalla kertaa pettymys unelmien toteutumattomuudesta suuri.
Niin, ja jos unelmoi olevansa keiju joka elää satumetsässä, on pettymys melkoinen kun pukee päälleen kauniin pinkin mekkonsa, tökkää halvat Tiimarista ostetut siivet selkäänsä ja lähtee Suomen korpimetsään hyppelemään. Nein, my darling, you can't fly.
Siksipä kukaan ei halua toivoa saavansa unelmiensa työtä, unelmiensa prinssiä tai prinsessaa, puolta valtakuntaa ja Supermiehen voimia.
Ne eivät yksinkertaisesti toteudu.
Minulle on sanottu että omaan paljon unelmia. Sen teki yläasteen äidinkielenopettajani jolle olin palauttanut elämänkertani. Sen lisäksi että hän oli nauranut ääneen tekstilleni, hän oli raapustanut.
"Hienoa että sinulla on paljon unelmia. Toivotaan että ne toteutuvat"
Aloin plärätä sivuja. Miten niin toivotaan? Ihan realistisia ne toiveet olivat!
"Haluan kuvataideopettajaksi"
Selvähän se.
"Julkaisen oman kirjan"
Luonnollisesti.
"Haluaisin mukaan politiikkaan"
Jaaha?
"Hallitukseen kenties"
Ohhoh.
"Nähdään sitten kymmenen vuoden kuluttua kuka johtaa tätä maailmaa"
Hupsista.
Suuret luulot? No ei nyt aivan, minä vain yritin kevyesti vitsailla! Ihan kuin uskoisin olevani tämän maailman kantava voima kymmenen vuoden kuluttua!
---
Ei sillä ettenkö olisi unelmoinut kitkeväni tästä maailmasta pois pahuuden, stereotypiat, homoliittojen vastustamisen ja median luoman kauneuskäsitteen. (Tiivistettynä, Evil is wrong, It's okay to be Gay ja minä ihannoin malleja vasta kun Chanelin näytöksessä marssii laihoja, lihavia, tuhteja, mummoja, vaareja, kissoja, koiria, vauvoja, invalideja...)
Pontti kumminkin tässä on se, että kyllä, mieleni syövereissä jyskyttää kyllä se että en ehkä voi parantaa tätä maailmaa. Mutta mitäpä siitä, nehän ovatkin UNELMIA!
Matti-Petteri, sinusta voi tulla Hämähäkkimies! Kaiva esiin vanhat sarjislehtesi ja hyökkää trikoissa vaimosi työpaikalle kantaen hänet ulos sieltä potkujen uhalla! Sitten voitte ajaa Ferrarilla auringonalskuun vaimosi nalkuttaessa kuinka hän nyt saa potkut. Unohda se, sinä olet Hämähäkkimies!
Julia, hanki hevonen ja tökkää sille porkkana päähän! Näin voit saada oman yksisarvisesi! Ja nai se tylsimystilintarkastajamiehesi, sillä on iso omaisuus, ja näin saat hankittua "puoli valtakuntaa".
Näettekö senkin typerät realistit?
Unelmat toteutuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti