I think this curse may be love

Minusta tulee KUMMIpummi!

Jea party party! (Notice käkkärätukka)

 

Isosiskoni sai tässä jokin aika sitten ihastuttavan tytön, ja nyt sisko soitti ja tahtoi minut kummiksi. Sen hihhuilun ja ilonhuutojen jälkeen aloin tajuta että siellä kastetilaisuudessa sitten pitää viimesitään heittää romukoppaan kaikki kammo-oletukset lapsista, varsinkin vauvoista. Olen aikaisemmin suhtautunut niihin joko vihaten syvästi sitä parun ja rään määrää, tai sitten yksinkertaisesti peläten.

C'mon. Vauvojen pää on hemmetin iso. Ne muistuttavat hieman alieneita!

Mutta päätin antaa tällaisten olla, ja siirtyä oikeasti ihastelemaan kännykästäni kuvaa, jonka sisko lähetti pienokaisesta. Ja oi että tyttö on söpö.

Loppujen lopuksi minusta tulee kummi. Saan olla se cooli täti joka lainailee tytölle salaa cosmopolitania ja joka ostelee kivoja lahjoja. Minun ei tarvitse olla siellä kun vauva parkuu, rääkyy, kakkaa ja itkee.

 

 

Tämä kummiksi pyytäminen on hiukan sulattanut jääkylmän sydämeni, ja olen alkanut katsoa kaikkea vähän eri tavoin. Avoimuus on hyvä sana, joka kuvaa nykyistä asennettani aika moneen juttuun. Tajusin haluavani seikkailla ja rakastaa tässä elämässä niin paljon kuin mahdollista. Miten, sitä en vielä tiedä. Tiedän vain että tämä omituinen tunne ei ota laantuakseen (ja ei- en ole rakastunut, luoja sentään, sanan SIINÄ merkityksessä, minulla ei ole takavasemmalla prinssi rohkeaa odottamassa. Vaan tarkoitan rakkaudella tässä rakkautta kaikkeen, elämään sen myötä ja vastoinkäymisissä.)

 

 

Mutta nyt menen viljelemään rakkaudentunnettani Bridget Jones- Elämä jatkuu (ja niinhän se tekee!) elokuvan pariin. Aivot OFFille ja telkun ääreen!