Koska 17-vuotiaalla lukiolaisella on AINA paremmat vaihtoehdot maailman ongelmiin kuin niillä kuuluisilla päättäjillä, päätin jakaa pari ajatusta tästä nyt ja tässä. Ja ne koskevat koulua.
Luovuus pannaan
Nykyään ainoastaan pakolliset kuviksen ja musankurssit patistavat meitä luovuuteen. Oikeastaan nekään eivät sitä tee, omassa koulussani ainakin molemmat kurssit ovat sen verran koepainotteisia. Toki yhteiskuntaopissa kannustetaan omaan, yksilölliseen ajatteluun ja pohdintaan, mutta joskus tuntuu että lukiossa enemmän työnnetään meitä pikku raasu oppilaita siihen muottiin, jossa lukee viisitriljoona L:llää kirjoittanut, poliittisesti valveutunut rehti kansalainen.
Minä kysyn minne kätkeytyi luovuus?
Koulussa pitäisi enemmän keskittyä siihen, että jaksaisimme kehittää omia mielipiteitä asioihin, emmekä vain mukailla pelottavaa opettajaa. Sillä voin sanoa että ihmiset, joidenka mielipide tulevnpalaviin kysymyksiin on "ihan sama" tai "emmä ny oo aatellu..." saavat sappeni kiehumaan, enkä varmasti ole ainoa. Mielipiteet, vaikkakin hassutkin sellaiset, tekevät ihmisestä muistettavan. Minä ainakin saan vain päänsärkyä sellaisita kirjaviisaista ihansama-tyypeistä.
En nyt sitten tarkoita että oma älykkyyteni olisi jotain huippuluokkaa. Päinvastoin, taidan itse edustaa aikamoista kirjaviisautta! Mutta se, että elämässä luotetaan pelkästään siihen ja antaudutaan pehmoiseen tietämättömyyden kehtoon kellumaan, on aivan väärin! Ihmisten pitää tutkia asioita, etsiä omia kiinnostuksenkohteita ja kertoa jos jotain rakastaa tai vaikka vihaa! Mielipiteitä kiitos!
Yksi luovuuden ja mielipiteen tappaja on mielestäni äidinkielen tekstitaito, jossa pitää mekaanisen tarkasti vastata kysymykseen, jossa yleensä analysoidaan tekstiä mitä tylsimmin. Oma mielipide on no go, samoin vähänkin hienot kielelliset koukerot. Pelkkää vastaustekstiä, pelkkää loogista ja harmaata tekstiä.
Ja näitä väsätään joka äikänkurssilla neljä kappaletta. Ei ihme että lukiosta valmistuu täysiä taulapäitä vailla mielipidettä.
Toisaalta tekstitaidossa on myös hyviä puolia, mutta koska minua kiukuttaa, en ala käymään niitä läpi. Sanotaan yksinkertaisesti vain, että tekstitaidon vastaukset ovat peestä! Vihaan kaikesta sydämestäni niitä, ja kirjoitankin ne aina vasemmalla kädellä silmät puoliummessa. Urgh.
Itsenäisyys pannaan
Mikä toinen hieno juttu lukiossa on, että opettajat kannustavat meitä niin paljon JUMALAISEN IHANIIN ryhmätöihin, jossa sitten ryhmässä möllötetään pari oppituntia jostain Kissankakasta tietoa etsien.
Meitä pitäisi ryhmätöiden sijaan patistaa enemmän yksilötöihin. Omiin esitelmiin, omiin puheisiin, omiin juttuihin. Vaikka on totta että tässä individualisessa yhteiskunnassa saatetaan joskus sitä yhteisöllisyyttä tarvita, niin ei se ole mukavaa että joka toinen tunti sinut tungetaan poski poskea vasten jonkun Uppo-Nallen kanssa huutaen iloisesti "Let's work together!"
Voitte tunkea yhdessäolot perseisiinne! Sen lisäksi että lukiosta valmistuu tyhmiä ja mielipidettömiä urpoja, sieltä valmistuu vielä SELKÄRANGATTOMIA urpoja, jotka nykäisevät heti tilaisuuden tullen mamia hihasta kun pitää päästä vessaan.
Ihmiset, irtaututaa toisistanne. Piparkakuissa se on joo ihan söpöä kun kaksi on yhdessä, mutta ihmisissä ei. Niskasta kiinni ja itsenäisesti hommia tekemään. Ei kukaan tosielämässä tule teitä toppuuttelemaan.
Mielenterveys pannaan
Kuinka, ihan, järjettömän vaikeaa on nykyään pysyä järjissään lukiossa. Meidän pikku natsilassamme on sitä paitsi se, että terkkarille, opolle ja psykologille ei edes hirveän helposti pääse. Ja sitten hoetaan että näillä tahoilla on niin kiire, niin ei siinä edes viitsi mennä piipittämään että sori nyt kun häiritsen mutta mulla on yks juttu....
Onhan sitä yritetty, voi kuulkaa! Mutta vastaus jää aina jonnekin hyperavaruuteen leijumaan.
Sitten ihmetellään että voi kun meidät pienet lukiovauvelit on stressaantuneita. Miksiköhän?
Minä tahdon kunnon mielenterveyspalveluita! Tukiverkkoja ja keskustelumahdollisuuksia! Muuten meikäläinen istuu parin vuoden päästä ojan pohjalla vierellään bestis forever eli kaljapullo. Näin vähän kärjistettynä.
Mutta hei, Suomen koulujärjestelmähän on tosi paras ja silleen ja silleen. Joten mitä sitä valittamaan. Olemme tutkimuksissa huippukastia. Harmi vain että se motivaatiomme on tutkimusten mukaan vähän paljonkin alakanttiin. Why, oh why?
Yksinkertainen ratkaisu pulmaan on, että tehdään iso massalakko ja lopetetaan koulunkäynti. Pysäytetään Suomen koulutusjärjestelmän muussiintuminen tykkänään ja kirmataan metsissä alastomana hankien keskellä hoosiannaa hoilaten.
Miltä kuulostaa?
That's what I thought.
Joten huomenna taas kouluun. Jee.
(Kyllä minä oikeasti ihan tyytyväinen siihen olen...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti