Sähkönsinistä kemiaa ja pinnallisuutta

Paljon asiaa, vähän aikaa kirjoittaa tekstiä. Koulutyöt pukkavat päälle, mutta ah mikäs sen parempi lievittää stressiä kuin poistaa se hetkiseksi, työntää syrjään. Sitten voi parin päivän päästä havahtua siihen Mount Everstin kokoiseen hommapinoon ja itkeä silmät verille ahdistuksesta.
Mutta onneksi on tekijöitä, paljon tekijöitä jotka helpottavat lukiolaisen jokapäiväistä taakkaa ja itkupotkuraivokohtauksia.
Number one, shoppaus!
(Tiedän etten saisi shoppailla, mutta jos satun olemaan kaupungilla, ja käy ihme niin kuin eilen, kun tajusin tililläni olevan paljon enemmän rahaa kuin luulin, ei sille voi mitään. Minä shoppaan kun ahdistaa. Siksi eilen tuli ostettua pelkkää mustaa. Mutta aika ihanaa mustaa!)

 

 

 

Niin ja rakastuin myös sähkönsiniseen. Jotkut sanovat sähkönsinisen olevan mummomainen väri, mutta aivan sama. Olen sitten mummo, koska sähkönsininen on jumalainen väri. Nappasin Eyelinerin ja kynsilakan tätä sävyä mukaani.

Eilen tosiaankin olin kaupungilla. Sitä ennen olin Ny-myyjäisissä yrityksemme Helppi NY:n kanssa. Koulupäivä siinä tuli mukavasti lintsattua, ja samalla rahaa ansaittua. Kyllä myymishommat aina haravoinnin voittaa!

Alunperin menin myyjäisten jälkeen keskustaan metsästämään joululahjoja, mutta sitten tapahtui yhtä ja toista, törmäsin tuttuihin ja tuli niin hämillinen olo kuin mahdollista. Käytiin kahvilla, mutta meikäläinen ei osannut taaskaan muuta kuin tuppisuuna takaseinää tuijottaa. Missä ne sosiaalisten taitojen jämät kun niitä tarvitaan??? Meni vähän päälaelleen kaikki ajatukset ja auoin suutani kuin kala kuivalla maalla. Näytin varmasti hyvin viehättävältä, kaiken lisäksi kun purin huulta niin että siitä tuli verta. True seksikäs vampyyri, hahahahahahhaa.
Se tapaaminen kirvoitti niin paljon erilaisia ahdistuksentunteita että ostin kengät, neuletakin, meikkejä ja perustrikoita.

Muttah. En ole ihan vielä peeaa ja mattikukkaroinen, joten ei itketä vielä.
Tänään koulussa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tekstitaidonvastauksen raapustelu. Sain päänsäryn ja kirjoitin kaikkea kakkaa mitä mieleen tuli. Tänään ei myöskään olisi voinut vähempää kiinnostaa lenkille lähtö. Jouduin niskasta itseni ulos raahaamaan, mutta kyllä se sitten luisti kun oli vauhtiin päässyt, ja ajatteli että pakkohan se on, jos laihtua aikoo.
Eli tänään ei ole huvittanut MIKÄÄN. Huvittaisi shoppailla. Tai rakastua omaan peilikuvaan. Mutta kun kaikkia asioita ei ole tehty ihmisen saavutettavaksi. Pahuksen pahus.

Niin ja jokunen on saattanut kuulla siitä salamyhkäisestä muotiblogistani, se on ihan kuollut. Päätin ettei ole mitään järkeä jakaa itseään ja blogejaan kahteen osaan, vaikka oma persoona sattuu olemaan vähän kaksijakoinen. Teidän, rakkaat lukijat, täytyy vain hyväksyä se, että minusta löytyy tällainen muotia ja kauneutta rakastava pinnallisempi hömppä, ja sitten melankolinen, ironinen pohdiskelija. On niitä tietysti muitakin, on urheiluhullua ja novellinkirjoittajaa sun muuta, mutta se kaikki kuuluu MINUUUN! Ottakaa tai jättäkää, mutta mielestäni se on OK olla monipuolinen. Joten tästä lähtien alan lisäillä tänne blogiin myös sitä "pinnallisempaa" puolta itsestäni. Ostoksia, asukuvia, pärstäkuvia jne. Ja teidän on NIELTÄVÄ SE, tai LÄHTEKÄÄ LÄTKIMÄÄN.

 

 

 

 

 

(Älkää jooko silti lähtekö)