The Last One

Viikonloppuna oli seurakunnan nuortenleiri. Viimeinen nuortenleiri tuossa leirikeskuksessa. Ajattelin ensiksi tehdä jonkin erilaisen reportaasin leiristä, mutta äh, en jaksa. Turvaudun normaaliin kuvareportaasiin, enkä nyt edes jaksa viljellä sarkasmia ja ironiaa paljolti. Tiedän, minusta on tullut tylsä.

 

 

Viivi ja Laura, kaksi ystävääni ovat rumia kuin aasinperseet. Ehkä siksi olemme kavereita, kaikilla jonkinnäköinen pakkoliike vetää kasvot kurttuun jollain lailla.

 

Leirille piti ottaa lapsuusmuisto mukaan. Lauralla oli kova unileluna toimiva muumilelu. (Tiedän...en itsekään tajua miten Laura on sen kanssa NUKKUNUT...)

 

Siivottiin todella innolla Pensuota.

 

Käynnistimme Lauran kanssa Barbien sieppausoperaation.

 

Gangsta.

 

Taideteos huoneemme ovella. Pensuo-jengi featuring Hannah MontanaH.

 

Leirin teemana oli lastenleiri, jonka takia ympäri kohta maan  tasalle murskattavaa leirikeskustamme oli liimailtu Disney-julisteita. Tässä yritän imitoida dalmatialaista.

 

OMG. Hannah MontanaH.

(Ja Lauran takaraivo)

 

 

Leirillä oli uskonnollista opetusta, josta puolet nuokuin puolikorvalla kuunnellen, koska tein kuviskurssini lyhytelokuvan kuvakäsistä (innokkaat näyttelijänalut, ottakaa yhteyttä!) mutta toisen puolen meinasin räyhätä ja raivota koko ajan sille opettajalle (tai jollekin näsäsviisaalle urpolle yleisössä joka koko ajan pölötti jotain hihhulimaista). Opetus sisälsi abortinvastaista propagandaa, joka oli aivan tökeröä. Puhuttiin siitä, että koska ihmisarvo on niin mittaamattoman arvokas, ei syntymätöntä lastakaan saa tuhlata ja tappaa. Se oli laulun muotoon laitettu. Joku nolo hevibändi. Mutta pointti oli se, että tuommoinen EI OLE OK! Jokaisella on käsityksensä onko abortti oikein vai ei, mutta se että se kätkettiin uskonnon ja Jumalauskon huntuun noin viekkaasti, oli kökköistä! Olisivat sanoneet suoraan sitten että abortti on murha. Sen olisin (ehkä) voinut sulattaa. Suoraa puhetta, KIITOS!

Ja sen opettajan argumentit olivat jostain perseenkolosta. Väitteitä hän esitti, mutta perustelut kiersivät kehää, eikä niissä ollut lopulta päätä eikä häntää. Itsekin kysyin kysymyksen, mutta en saanut siihen muunlaista vastausta kuin suurinpiirtein:

"Niin, se on jännä juttu! Eikö olekin! Raamattukin sanoo että Jaakko meni kauppaan ja osti pyhää lehmää..."

 

Mutta kaiken kaikkiaan leirillä oli mukavaa. Menetin yhteissaunaneitsyyteni, sillä kävin ensimmäistä kertaa tyttöjen ja poikien yhteissaunassa (iik!). Tyttöjen sauna ei ollut lämmennyt, joten tungimme poikien puolelle. Se oli kivaa! Istua kuin sillit suolassa hikisten vartaloiden välissä tukehtuen kuumaan ilmaan. No en tukehtunut, vähän vain pyörrytti jälkeenpäin. Mutta tykkäsin tosi kovasti! Saunassa ei myöskään ollut sähköä (hyvä luomaniemi, JEE!) joten olimme pimeässä. Se teki jutusta ehkä rennomman, koska en koko ajan keskittynyt peittelemään vatsakumpuani ja puristelemaan jenkkakahvojani peläten jonkun näkevän ne.

 

Leiriä hieman varjosti oma flunssaisuuteni, joka perjantai-iltana johti siihen että minut siunattiin superseksikkäällä, käheällä bassolla. (Tai jollain matalalla äänellä) Kuulostan yhä raspikurkulta, eikä enää oikein ole kivaa. Aluksi oli jännää, ihmiset pyysivät minua puhumaan ja toistelemaan lauseita ja laulamaan. Joidenkin mielestä ääni kuulosti jopa seksikkäältä. Mutta sitten tajusin ettei laulamisesta tullut mitään, ellei laulu ollut todella madon matalalla. Jos sävel nousi yhtään korkealle, meikäpojan ääni höyläsi kauniisti kuin teinipojalla äänenmurroksen pyörteissä. Noo, toisaalta sekin oli hupaisaa. Suihkussa laulaa luikautimme Lauran kanssa My heart will go on. Oli aika väkivaltainnen biisinraiskaus.

 

Niin. Ja siis koska leiri liittyi lapsuuteen, meillä oli leirillä leluja joilla sai leikkiä. Mm. barbie-nukkeja, jotka yksi pojankoltiainen (Anteeksi, en tiedä saanko puhua Sakesta nimellä. Hups) omi itselleen. Se oli niin surullisen näköistä ja koomista, että Lauran mukana kidnapattiin nuket ja aloimme lähetellä salaperäisiä viestejä ja puheluita, ja barbiesta kopioituja alastonkuvia. ("Meillä on sinun barbisi" ja "Ole varovainen barbie-nukkejesi kanssa tai ensi kerralla lähtee muutakin kuin mekko päältä...." jne jne) (Joo, ehkä olen katsellut liikaa Pretty Little Liarsia...)

Se oli jännää! Kukaan ei arvannut kuka mysteerin takana oli. Meitä ei osattu edes epäillä. Hahaa!

 

Mutta. Mukavaa, tosi mukavaa oli!

Kiitos kaikille mukana olleille enemmän tai vähemmän idiooteille urpoille!

Nyt menen potemaan tätä tautia. Hemmetti vieköön.