Mua työntää maanrakoon joku voima
se tekee musta heikon.
Se saa mut itkemään ja pelkäämään.
Mutta työnnän sen pois
hymy nykyisin paljon helpompaa kasvoille taikoa ois.
Pakko sitä on hymyillä. Vaikka tuntuu, että ote kaikesta murenee koko ajan, mitä enemmän yritän, pitää silti yrittää. Vielä enemmän.
Kolme päivää, KOLME PÄIVÄÄ tavallista kouluopiskelua. Sitten tappoviikko ja urheilupäivä, ja se olisi sitten kesäloma. Ihana, kamala kesäloma. Kesäloma, niin ristiriitainen sana suhaillessa mielessäni. Se aiheuttaa menneisyyden kipupisteiden yhdistymisen ja ikävän, mutta toisaalta se tuo esiin uusia, tuoreita toiveita ja kokemuksia.
Mutta mikä tärkeintä: Kesäloma tuo kesätyön, riparin ja sen, ettei tarvitse mennä LÄHELLEKÄÄN matikankirjaa tai laskinta, historiantutkielmaa, äidinkielen tekstitaitoa tai edes Natsipolin ovea. Niin ihana kuin olitkin, rakas natsila, tarvitsen sinusta PITKÄN loman.
Hermoloman. En aio todellakaan enää suunnitelma What To Do -listaa kesäksi, tai Must To Do. Annan olla. Katsotaan mitä kesästä tulee ilman niitä. Ensimmäinen kerta kaupassa kesätöissä stressaa jo nyt ja riparista en tohdi puhuakaan. Lyön vain vetoa että pikkuiseni juoksevat karkuun häntä koipien välissä kun pitäisi ottaa Raamattu omiin pikku kätösiin ja avata se.
Ja syy miksi tarvitsen hermoloman, on yksinkertainen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti