lauantai 21. toukokuuta 2011

At the world's end

Oh God, se taitaisi olla sitten maailmanloppu käsillä vai?
Eivätkös Mayat ennustaneet maailmanlopun vasta vuodelle 2012? Miten joku hörhö sitten nyt on keksinyt että maailmanloppu tulee tänään kuudelta? Mutta eikös sen toisaalta pitänyt tulla jo eilen...
Aivan järjetöntä ennustaa maailmanloppua Raamatusta. Siis tottahan toki Raamatussa puhutaan maailmanlopusta, Jumala voittaa Saatanan yms. Mutta se, että tutkittaisi Raamatun suurinpiirtein sivunumeroja ja kappalejakoa saamalla maailmanlopun päivämäärä...Herranen aika.
Anteeksi vertaukseni mutta sama kuin otettaisiin Nalle Puh ja laskettaisiin Puhin hunajapurkkien päivämäärästä että maailmanloppu on tuleva vaikka ensi maanantainan. Ai miksi? Puhin purnukoiden takia, tottakai. Ettekö näe niiden syvällistä viestiä?


Loppu tulee. Be warned....


Aloin kumminkin ajatella että joskus tämän kaiken on pakko loppua. Mikään ei ole pysyvää, tottahan se on. En kyllä sitten tiedä loppuuko kaikki meteoriittiin, ilmastonmuutokseen, auringon sammumiseen vai Jumalan ja Saatanan taisteluun. Ei sitä tiedä, ei ikinä.
Mitäköhän se maailmanloppua ennustanut höperö nyt puuhaa? Kuvitelkaas nyt. Jos maailmanloppu hänen mielestään tulee, onko hän kauhusta jäykkänä, pelosta suunniltaan ja tärisee kauttaaltaan. Piilottelee sängyn alla. Vai ottaako hän viimeiset hetket elämästä kaiken irti? Tekee kaiken sen mitä on halunnut.

Samalla tuli mieleeni että mitä itse tekisin? Jos oikeasti jostain syystä maailmanloppu saapuisi, miten viettäisin päiväni?

Haluaisin sanoa ihmisille joista pidän ja rakastan, sanoa heille jotain kaunista. Haluaisin julkaista nopeasti kaikki novellini että ihmiset lukisivat ne ja tajuaisivat elämästään jotain tärkeää. Haluaisin maalata, piirtää jokaisen paikan täyteen kuvia. Haluaisin kiittää ihmisiä jotka ovat opettaneet minulle jotain tärkeää. Haluaisin pitää kuvaamataidon tunnin. Haluaisin tanssia hetken, haluaisin olla hetken yksin. Haluaisin itkeä, haluaisin elää. Haluaisin maailman jatkuvan ja olevan edelleen kaunis.

Onni on, kun saan elää. Harvoin sitä edes ajattelen. Jos minun tilallani hengittäisi ja ajattelisi joku muu.
Voi voi. Tarkoitukseni oli piristää teitä kirjoittamalla sarkastiseen sävyyn maailmanlopusta. No joo, tämä kääntyikin siihen että aloin hieman synkistellä.

MUTTA EI SAA SYNKISTELLÄ, päivä on uusi, nyt on vasta aamu. Olen menossa kirjastoon, olen menossa illalla nuorteniltaan. Päivä on nuori, ja kello kuusi EI TULE MAAILMANLOPPUA. Tai muuten minä suutun >:(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti