Kuitenkin vielä oli päivää jäljellä joten marssin kouluun. EngelsmanninMatkimistunnille, jossa taas peloteltiin kamalalta lukiolta. Siellä kuulemma ei opi mitään ja numerto laskee kuin lehmän häntä. Taisin näyttää sillä tunnilla säikähteneeltä jänikseltä kun mietin tulevaa lukioaikaani. Ainakin opettaja taisi katsoa minua kuin olisi muutamakin ruuvi löysällä tytöllä. And that's true.
Koulupäivä kului, minä mökötin, osoitin mieltäni, nauroin, hymyilin, örisin Burgustaniaa ruokatunnilla.
Laahustin kotiin, istun nyt koneella tappamassa aikaa. Mikä päivä, huhhuh, eiköhän bilettämään! :D
Elis siis suomeksi sanottuna
bilettämään: seurakuntatalolle kerhokokoukseen. Niin, jos ette tienneet, olen maineikas ja menestynyt näytelmäkerhon ohjaaja. Repikää siitä keskenkasvuiset dorkat. Meikä pitää kerhoa lapsille, NIIN!
Sinne pitäisi kohta suunnata. Ennen sitä haluaisin vetää perinteisen Perjantain tribyyttini: Jätskiä ja Serranon perhettä. Lovely.
En kumminkaan ajatellut puhua Serranoista ja vadelmajäätelön ihanuudesta, vaan maailmaa liikuttavasta voimavarasta, joka on minulle aika tärkeää. Se ei ole pakkomielle kuin taide ja kuvis, vaan pikemminkin edellytys luovaan ajattelutoimintaan tai järjenvaloon.
Musiikki. Oh God, olen siitä riippuvainen, enemmän kuin ihmiset tietävätkään. Nytkin kuuntelen musiikkia. Koneellahan tulee muuten orpo olo ilman sitä. :)
Joku kivikautinen valopää joka tajusi että kun kepillä hakkaa kalliota syntyy ääni, OLEN HÄLLE IKUISUUDEN KIITOLLINEN! Ilman sinua, rakas kivikautinen Uga-Uga ei ehkä olisi musiikin lumoavaa voimaa!
Musiikki on minulle jokapäiväistä. Aamulla herään, nappaan ipodini tai kännykkäni ja laitan musaa soimaan. Lähden kävelemään bussipysäkille, musiikkia. Bussissa: musiikkia. (Okei, bussikuskien valitsemaa mutta mitäs väliä sillä on? Paula Koivuniemi on kova jätkä, daa)
Koulun aamunavaus: musiikkia. Lallalalalaaa lovely.
No koulussa en musiikkia kuuntele muuten koska haluan olla kumminkin kiltti oppilas. En se musariippuvainen jolta kuulokkeet revitään korvilta ja pistetään tohjoksi.
Koulun jälkeen musiikkiriippuvuus jatkuu. Läksjenteko: musiikkia. Kokeisiinluku: musiikkia. Vapaa-aika: musiikkia. Illalla nukkumaanmenoaikanani: iltamusiikkia. (Eräänlainen tuutulaulu, jos rehellisiä ollaan)
Musiikki takaa hataralle päälleni keskittymiskyvyn. Ja fiiliksen. Tunteen. Mielenterveyden.
Minkälaista musiikkia kuuntelen? Fuck, vaikea määritellä mitään tiettyä genreä. Oikeasti, menee melkein laidasta laitaan.
Voisin iskeä tähän että vihaan heviä, mutta oikeastaan en. Kyllä se kuulostaa ihan mielialaan sopivalta samalla kun hakkaa päätä seinään.
Iskelmä? Totuus on, että se on suuri rakkauteni. Kuuntelen AINA iskelmää kun piirrän, maalaan ja taiteilen. Ilman iskelmää is no ART.
Purkkapoppi? Voisin juuri nyt sylkäistä inhosta sanoen sen olevan pissismusaa. Mutta sori, purkkapoppi on aika kivan energistä.
Poppi Poikabändit joita olen ennen kertonut vihaavani? Nääh, ei mitään maailmanluokan musiikkia mutta kyllä menee.
Klassinen? Suorastaan upeaa, polttakaa minulle joku levy täynnä klassista musiikkia.
Oikeasti, melkein kaikki menee. Saatan kyllä inhota joitan artisteja ja bändejä, mutta ei se tarkoita ettenkö heidän musiikkiaan kuuntelisi.
MUSE. Little Boots. Lady Gaga. Newsboys. Kaija Koo. The Sounds. Selena Gomez. Madonna. Beyonce. Jason Derulo. Dead by April. The Veronicas.
Massamusa. Aivan tuntematon musa.
Who cares, until I can listen to it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti