I'm scared of monsters

Good morning. Tai huomenta kumminkin, en tiedä kelle se on hyvä ja kelle kamala. Itse heräsin rauhaan ja aikamoisen mukavaan tunteeseen. Sitten todellisuus iski: sunnuntai, taasen.
Tänään on pappani syntymäpäiväjuhlat ja sinne pitäisi suunnistaa. Ei pahalla rakasta sukuani kohtaan, mutta SUKUJUHLAT OVAT PEESTÄ. Niissä pitäisi nätisti istua kahvia litkittämässä (minun tapauksessani mehukattia) ja puhua sivistäviä. "Mites koulu sujuu?" on ehkä maailman yleisin kysymys kahvipöydässä, ja vihaan sitä yli kaiken. Tekisi mieli joskus huutaa koko suvun istuessa pöydässä: "KOULU ON TÄYTTÄ SHITTIÄ! LINTSAAN JOKA TUNNILTA!" tämä ei tietenkään pitäisi paikkaansa, sillä rakastan koulua, enkä voisi ikinä lintsata ilman painavaa syytä. Huudollani voisin vain näpäyttää suhtsiistiä sukuani. Mutta ei, tyydyn varmaan tänäänkin litkimään mehua pikkurilli pystyssä. (Jotkut luulevat että se on sivistävää, omasta mielestäni se on hiukkasen GAY-styleä)

Murehtiessani tulevaa sukuparodiaa havahduin tuntemattomaan, liikkuvaan esineeseen (okei, eliön) silmänurkassani.
Fuck.
FUCK.
FUCK!
Se oli pieni ja musta hämähäkki.
En tiedä tiesittekö maailman suurinta ja turhamaineisinta pelkoani.
Hämähäkit. Nuo karvajalkaiset (en muutenkaan pidä karvajalosita KRÖHÖM Do NOT wear SHORTS, ihan vinkkinä jos sinulla on karvajalat!!!!) mutanttimöröt jotka tunkevat tosimaailmaan pahimmista painajaisistamme! Mönkivät esiin, tepsuttelevat yöllä kasvoillamme tanssien ripaskaa! (Ai että vielä olenko herännyt siihen että hämähäkki on naamallani! YYYh arvatkaa!) Ne ovat inhoja ja tekevät inhoja hämähäkkivauveliineja. Ja sitten hämähäkkejä on enemmän ja enemmän...
Okei, totta että ne ovat pieniä, hiton pieniä ötököitä.
Mutta ne TORAHAMPAAT ja SAPELIT ja KARVAJALAT joita on peräti mutanttimaiset KAHDEKSAN!
No, järkytyin siis hämähäkistä huoneessani. Meinasin jo huutaa pikkusiskoni pyydystämään mörön pois huoneestani, mutta sitten rohkaisin mieleni ja tartuin suureen keltaiseen kippoon ja aloin vaania mörkömutanttia.
Mutta pahuksen pahus miten nopeasti hämähäkit kipittävät! Hiivin ympäri huonetta kauhun vallassa kun en uskaltanut koskea koko mutanttiin. Lopulta ahdistin tuon pahansuovan olennon nurkkaan, tähtäsin sitä tikulla että se tippuisi keltaiseen pyydysastiaan ja...



-
-
-
-
-
-
-
Karjuin ja kiljuin kuin kuristettava hyeena kun tajusin että spideri oli tipahtanut huppariini!!!!
Oli siinä sitten selittelemistä kun koko perhe ryntää huoneeseeni luullen suurinpiirtein että kaadoin kirjahyllyn päälleni. Samalla kun hypin kuin kenguru ja kiljun yrittäessäni löytää mutanttia hupparistani. (Pahus kun se oli niin small!)
Loppujen lopuksi mutantti pääsi karkuun.
Ja nyt tuntuu etten voi nukkua ensi yötä turvassa.

Ja koska kaikkia kiinnosti niin hirveästi, kerronpa tässä samantien lumoavasta tapahtumasta kun tiskasin...

Okei, en. Tylsyysraja rikkoutuisi ja rajusti, enkä sentään halua olla rikollinen bloggaaja.

Adios, yours Marja-Leena