Flytta flytta flytta flytta
AARGH! Maailman ärsyttävin mutta varmasti täystolloa ihmismieltä eniten koukuttavin keino, toisto!
Havahduin taas siihen että olen saanut pari lukijaa lisää. Halleluja ja kiitos sille suonenvedolle joka patisti nämä ihanat henkilöt painamaan "Lue blogia"-nappulaa.
Olen nyt niin innostunut vähän kaikesta, joten ajattelin jakaa lyhyillä, ultramoderneilla ja täysin ymmärrettävillä lauseenpätkillä kuulumiseni.
Lauantain yrityskeikka meni ihan järkyttävästi! Kesetistä (ultrarääkkikuntopiiri, joka on uusi rakkauteni) lihakset muusina yritin haravoida ja sahata pikkupuita, mutta jotenkin se kävi vähän kankeasti.
Lauantai-illlalla kaverin kanssa katsottiin A Dangerous Method-leffa ja höpistiin kaikkea oleellista. On muuten hyvä elokuva. Jos kiinnostuitte psykologian tunneilla Freudista, niin katsokaa leffa ja heti!
Maanantai olikin jänskä päivä. Se jännitti etukäteen ihan hirveästi! Mahanpohjassa tuntui semmoinen möykky, ja jalat tärisivät (johtuu kyllä osaksi kesetistä ja meikäläisen huonosta palautumiskyvystä.) koska maanantaina oli pitkästä aikaa Natsipolin Näytelmä ja musiikkikurssin harjoitukset. En tiedä miksi ison lihavan pääni olen sinne kurssille raahannut! Näyttelijäntaitoni rajoittuvat tekohymyyn, joka sekin luonnistuu erittäin huonosti.
Kyseisellä kurssilla pitäisi siis tehdä musikaali, joka esitetään about. koko maailmalle. (Nastolalle)
Ja kyllä, musikaali. Meinasin alkaa itkeä tajutessani että musikaaliin kuuluu tuo kauheus kuin MUSIIKKI, LAULAMINEN, ja kaikki se muu kamala.
Ja koska näyttelijäporukkamme on naisvoittoista (GO FEMINISMI!), oli pulaa toisesta pääosan esittäjästä, Kaunottaren ja Hirviön hirviöstä.
Asiat ajatuvuivat siihen malliin, että nyt jos ei muuta Hirviötä keksitä, niin minä esitän tämän roolin.
JEEEEE! Kai...?
Opettajamme tuntui kuitenkin epäilevältä ja passitti minut musiikinopettajan puheille malliin:
"Enmää usko et tää osaa laulaa mutta kokeile nyt kummiski"
...
Hei. Oikeasti. Minä. Laulaa. Ei sovi yhtälöön.
Ääni täristen kuitenkin laulaa luritin kertosäettä Trudly Madly Deeplystä, ja sitten kehtasivat päin naamaa valehdella että hyvin meni!
Vihaan laulamista. Siis silleen että joku kuulee. Muuten se on kivaa! Vihaan muutenkin musiikkia, vihaan tuota opettajaa, vihaan koko oppianetta, vihaan kaikki jotka ovat jollain tavalla lahjakkaita kyseisessä moskassa. (Minä olen kateellinen, myönnetään. Olisihan se toki kiva, kun suun aukaisisi että sieltä kajahtaisi ilmoille semmoinen Christina Aguilera tai Adele. Mutta oma ääneni on enemmän kuin höyläävän harakan ja narisevan ovenkarmin risteytys.)
En siis tiedä yhtään mitä tässä käy. Hirviönä olisi mahtavaa olla (luontainen luonnerooli), joten peukut pystyssä ettei opettaja löysä tuolta tuppukylästä ketään oopperatähteä joka laulaa lurittelee aarioita ruokatunnilla ja jonka suurin unelma on ollut esittää kämäisessä näytelmässä Hirviötä.
Tänään oli oppilaiskunnan hallituksen kokous. Olen jo joskus aikoja sitten paapattanut kutsumuksestani hallitusta kohtaan, ja varsinkin sitä puheenkohtajan kuninkaantuolia.
Koulun jälkeen jäin kokoukseen toivoen sitä, että uudet pj:t, rahastonhoitajat ja muut valittaisiin uusiksi, siitä kun on ollut puhe.
Mutta kun EI.
Limukone oli paljon tärkeämpi puheenaihe.
Rehellisesti, jos oppilaskunnan hallitus paneutuisi oikeasti koulua hyödyntäviin asioihin samalla kiihkolla ja innolla kuin LIMUAUTOMAATTIIN, eläisimme paratiisissa.
Mutta limukone tuntui olevan hektisempi aihe kuin koulussamme liikkuva laukkuvaras.
"Ja taas joltain urpolta pöllittiin reppu, mutta hei ei se mitään, sanotaan sille että osta EDiä Hallituksen LIMUAUTOMAATISTA!"
Kaatakaa limut housuihinne. Tulisi jotain elämää sinnekin. Haha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti