I don't care!

 

Nyt on vähän sellainen fiilis että "I crashed my car into the bridge, I watched, I let it burn."

 

Koeviikko loppui jo, ja olen nämä pari vapaapäivää juossut ympäri kyliä vailla paikkaa oikein minne mennä. Hihhulihei, tykkään hirveästi jatkuvista suunsoitoista ja ovenpaukkomisista perheen kesken!

Nyt kaikki on kai sitten ok. Myönsin olevani idiootti lapsi vailla järjenhiventäkään. Eikös se ole näin kaikissa perheissä?

 

Näiden tapahtumien johdosta, ja parin muun päätäni sekoittaneen yhteenoton ihmisten kanssa, olen tehnyt sitä mitä parhaiten suruuni ja vitutukseen osaan tehdä.

Olen shoppaillut.

En tiedä onko se yhtään sen parempi kuin että vuosi sitten söin suklaata suruuni. Omasta mielestäni hell yeah, mutta silti. Rahathan siinä menee.

 

Ja juuri näiden yhteenottojen takia tuntuu juuri tältä "I don't care" - biisiltä. Tekisi mieli juosta lähteä ekalla junalla huitsinnevadaan ja juhlia kuin hipit biitsillä jossain hevonkuusessa! Jotain johon hukuttaa päänsä, mielensä ja elämänsä.

On tullut oikeasti sellainen olo, että pitäisi repäistä ja juosta pois, lähteä automatkalle jonnekin, ihan sama minne, jonnekin. Elää vailla vastuuntuntoa ja ikuisia SUORITUSPAINEITA.

 

Mutta enhän sitä oikeasti tee. Tyydyn kiltisti talsimaan joka päivä lukiosta kotiin, tekemään läksyt ja sitten nukkumaan.

 

WOU, elämä on villiä!

Niin ja btw, useat asiat menevät tällä hetkellä päin PEETÄ, mutta onneksi I don't care!!!!!
ONNEKSI EN VÄLITÄ, että urheiluleirikin peruuntui osaltani!
ENHÄN MINÄ VÄLITÄ.

Hehheheheeee, kivaa vain on!