We're getting more and more evil...

Kaikki ovat lähteneet jonnekin hevonkuuseen (Maata Näkyvissä-festareille), mutta minä pysyn iäti uskollisena läppärilleni ja lenkkitossuilleni että pysyn kotona! Nyt voin omistaa viikonlopun kaikelle ratkiriemukkaalle kouluhommalle...

Olen ollut viikon yllättävän hyvällä tuulella. Se hyvä tuuli loppui eilen kun meni parikin asiaa päin hevonpeetä. (Olen kovin mieltynyt nyt hevosiin ja niistä taivuteltaviin voimsanoihin, jotka kuitenkin ovat miedompia kuin kirosanat kuten se emätin.)
Liikunnassa pelattiin eilen koripalloa, ja voi että minä rakastan kaikkia pelejä! Jos kilpaillaan, niin jopa pitsinnypläys muuttuu himottavimmaksi lajiksi ikinä! Koripallossa kuitenkin syke nousee ja hiki virtaa ja kaikkea muuta ihanaa, että sitä on pakko rakastaa, vaikkei pituudeltaan koripallonpelaajaa muistuttaisikaan. En tosiaankaan tiedä mitä teen kun tämä jakso loppuu ja minulla on vain yksi viikkotunti liikuntaa! Vaivun horrokseen ja muumioidun? Kenties. Sillä vaikka tietysti jatkan yhä juoksemista vapaa-ajalla ja tanssitreenitkin pysyvät, niin en pääse mottaamaan ketään koripallolla naamaan enkä tuntemaan sitä voitonriemua tehdessäni pisteen/maalin/syötön/ryöstön/jonkin muun tosi hyvän jutun pelissä. Alkoi juuri tänään harmittaa hirveästi kun en liikuntaretkellekään ilmottautunut, koska liikuntaleirin hinnasta tuli yli satanen. Olen imbesilli, tiedättekös? Olisi pitänyt huutaa huraa, ilmottautua retkelle vielä kun olisin voinut ja vasta MYÖHEMMIN mietiskellä raha-asioita. Miksi piti olla aikuismainen ja peruuttaa koko juttu ajoissa? Ei raha ole ennenkään hirveän suuri juttu ole ollut. Myyn vaikka vaatteet päältä jos niikseen tulee.
Ikävä kyllä tilaisuus oli ja meni, ja nyt itken karvaita kyyneliä.

Itken myös hieman historian esseen numeroa. Okei, se on ysi, mutta koko muukin luokka tuntui saavan ysin! Ja hevonkakka sentään, minä ja kaverini jonka kanssa työn tein, tiedämme enemmän aiheestamme kun koko muu luokka yhteensä!!!! Opiskelin Darfurin kriisiä kuin omaa uskontoani, ja tässäko kiitos? Ruma koukero, jonka naapuriryhmäkin sai puolet vähemmällä ÄO:lla.

Historiantunnilla muutenkin meinasi palaa pinna. Vieressäni istuva TOLVANA jaksoi muistutella silmäkulmassaan olevasta pienenpienestä jäljestä, mustelmasta, tussinjäljestä, mistälie, jonka minä olin eilisessä korispelissä aiheuttanut. Oikeasti, säälittävää! Vaikka minä ehkä satuinkin kivuliaasti silmään kädellä huitaisemaan, niin kasva mieheksi. Kipu on hetkellistä, eikä kukaan sokaistunut. Silti pitää tehdä niin iso numero tuollaisesta.Ainakaan vielä. Jos muistuttelu jatkuu, tartun harppiin.
Sitä paitsi minä en tuon dorkan asemassa muistuttelisi jäljestä, jonka vaivainen, heiveröinen tyttö teki, kun idiootti ei osannut pitää palloa sähläräpylöissään.

Ragerage. Eikös jutun juju ollut että sanoin olleeni hyvällä tuulella? No en ole enää.
Goodbye ja hyvää loppuelämää. Nauttikaa festareista kaikki Jeesushihhulit!

...


Terveisin katkera Jeesushihhuli