Trendi-ilmiöitä

Moro mummot! Muistattekos kun kuuminta hottia maailmassa oli leveälahkeiset housut ja leopardikuviot?
Nykyään on luojan kiitos uudenlaiset kuviot! Ei pelkästään vaatteissa, vaan ehkä enemmänkin sisäisissä tekijöissä. Nyt on tulossa aikamoisen tylyä tekstiä, joten älkää ottako itseenne.

Vuoden 2012 kuumimmat trendit - ja ehkä tulevaisuuden tulevat trendit

1. Traumat

Kertokaa joku menestyvä artisti, julkkis, taiteilija, vakavasti otettava näyttelijä, jolla EI ole lapsuuden tramoja. Joka toisella on koulukiusaamistausta, joka kolmannella väkivaltaiset vanhemmat, joka neljännellä huumeperhe.
Eihän sitä ole vakavasti otettava ihminen enää nykypäivänä, ellei taustalla ole jotain hirmu kipeää, josta ihmisluonto on kuitenkin selviytynyt maagisesti ja nyt surffaa maailman aallonharjalla med maine ja mammona!
"Urpo Urpola selviytynyt koulukiusaamisesta! Vahvempana kuin koskaan!"
Joskus ihmisten olisi syytä erottaa missä menee oikean kivun raja, ja missä pelkkä huomiohuoraus ja oman sankarillisuuden korostaminen.
Toki kipu on kaikille henkilökohtainen asia, josta ei voi kiistellä. Mutta tuntuu, että nykyään ihmiset keksimällä keksivät jotain kamalaa heille tapahtuneeksi, jotta heidät voidaan ottaa vastaan vakavina ja sankarillisina selviytyjinä, jotka taistelevat pahaa vastaan.
Jossain vaiheessa olemme pisteessä että hankkimalla hankimme itsellemme näitä kipuja, jotta voimme nousta niistä. Vähän laiskemmat eivät jaksa edes tätä tehdä, joten he varpaansa pöydänkulmaan lyödessään vähän suurentelevat asiaa. Ja kas kummaa, 10 vuoden päästä lööpit jo huutavat:

"Pinja selvisi kammottavasta lapsuudesta! Lapsuus täynnä väkivaltaa! -Perheeni oli väkivaltainen ja nautti kivustani! Sain useita osumia päivän aikana! sanoo Pinja The Famous"

Vaikka loppujen lopuksi olisi ollut kyse tästä varpaan lyömisestä pöytään. Wou, what a trauma.

2. Avoimuus (joku voisi sanoa hävyttömyys)

Natsipolin avoimien ovien päivässä viihdytin itseäni jutustelemalla ties keiden kanssa. Tuli luokkakaverinkin kanssa pitkät pätkät juteltua - tisseistä.

Myöhemmin kelasin vähän että mitä tulikaan sanottua.

Mihin katosivat ajat, jolloin rintavako oli paheellinen asia ja varsinkin tällaisista ruuminosista puhuminen? Nykyään oudompaa on, jos kielesi ei taivu puhumaan kaikesta avoimesti. Virtsatientulehdus, umpisuolivaiva, tissiongelmat, piereskely, röyhtäily, seksielämä, kuukautiset.
NYKYÄÄN SE KAIKKI ON NORMAALIA, ARKIPUHEESEEN KUULUVAA!
MIKSI????
Pärjäisin ihan hyvin jos nämä jutut pidettäisiin pieninä tabuina, joista ei ainakaan ventovieraille puhuta!

Toiselta kantilta avoimuus on mukavaa. Ja siihen vain kasvaa. Yhteiskunnan mukana. Ei sille voi mitään. Kyllä meikäpoikakin ylä-asteella teki heti ristinmerkin kun luokassa eräs tyttö huokaisi kovaan ääneen

"TISSIÄ KUTITTAA!"

ja rapsutti.

...

Samoin pukuhuoneet. Olen alkanut olemaan niissä paljon avoimempi, ikävä kyllä. Ihmiset ovat yleensä alkaneet. En sitten tiedä pitäisikö hurrata onnesta, jos tytöillä on nykyään niin hyvä itseluottamus että kehtaavat miltei alasti kekkuloida ympäri ämpäri, vai pitäisikö itkeä kun tuli nähneeksi jotain jota ei pitäisi?

Se on myös nykyään hyväksi (tai huonoksi) todettu keino saada huomio suuressa ihmisjoukossa. Kirosanoja huutamalla ei enää saavuta mitään. Ja kannttaa unohtaa huomiot, attentionit sun muut. Huuda väkijoukossa "RIPULIKAKKA!" ja johan saat huomiota. Eri asia on, mikälaista huomiota...

3. Ihminen rakastuu yliluonnolliseen

Olen tätä blogissani aiemminkin ruotinut, mutta kyllä se pännii! Samalla kun koukuttaa.
Kaiken maailman Twilight-jutut paisuvat yli äyräidensä. Ja Twilight-genren jälkeen tuli kaikki, ihmisen ja ihmissuden rakkaus, ihmisen ja langenneen enkelin rakkaus, ihmisen ja keijun rakkaus, ihmisen ja muodonmuuttajan rakkaus, ihmisen ja varjometsästäjän rakkaus ja ties mitä vielä. Odottelen vain yhä sitä että ihminen rakastuu yksisarviseen. Kentauriin. My little Ponyyn. Virtahepoon. Sammakkoon. Siiliin. Muumiin.
Katsokaa nyt hyvät ihmiset mihin sitä ollaan tultu! Muumeja ja virtahepoja.



Nyt jokainen voi käpertyä itseensä ja miettiä itsekseen, syyllistyttekö trendien orjalliseen noudattamiseen. Jos ette, olette valehtelevia ämmiä. Minäkin syyllistyn traumatisointiin, hävyttämyyteen ja Twilight-genren himolukemiseen. Ikävä kyllä. Syyllistyn myös Robinin Puuttuvan Palasen kuuntelemiseen ja muotiblogien lukemiseen, joten selvähän se. Let's burn in hell.