Summer 2011 MUST part 2

7. Kirjoita kirja
Tällainen yksinkertainen tavoite. Pientä kesäpuuhaa, helppoa ajanvietettä vai mitä?
Okei, idea lähti siitä kun valittelin koulujen loppuessa kesälomani kalenterin tyhjyyttä, ja aina kun minulta kysyttiin mitä kesällä tekisin vastaus oli: "No emmä tiiä. En mitää."
Joten jostain ihmeen mielen syöveresitä lähti idea kirjasta! Ei todellakaan mikään ikuisuusprojekti ei ei...
Ostin kuitenkin paksun vihkon tuota raapustamista varten koska en pidä koneella kirjoittamisen sieluttomuudesta. Käsillä kaunon väkertäminen ruutupaperille tuskanhien valuessa on oma kokemukseni kirjoittamisen ihanuudesta. Ja sillä lailla haluan esikoisenikin elävän.
Rehellisesti sanottuna en usko minkään kustannusyhtiön hyväksyvän kirjani hullua ideaa ja synkkää tapaa kirjoittaa elämän kipukohdista. Mutta juoni on jännä, ihmettelen että pienessä mielessäni syntyi mitään niin...omalaatuista.
Vaikka sitähän tavoittelenkin, omalaatuista kirjasensaatiota joka räjäyttää lukijoidensa sisinkunnan joko
a)ihmetyksestä
b)samaistumisesta
c)raivosta
d)ahdistuksesta
e)ajatuksesta että kenen elämästä kirja kertoo, kenestä se kertoo
Hauskinta olisi jos se vaikka vahingossa satuttaisiin joskus julkaisemaan, ja jos tuttuni sen jaksaisivat lukea, voisivat he pysähtyä miettimään omia osiaan kirjoitusprosessissa, koska aina kirjoittaessani käytän paljon omaa tunnetilaa ja kokemusta, paljon tuntemiani henkilöitä tai ainakin heidän ominaisuusksiaan. Olisi hauskaa huomata ihmisten bonganneen itsensä kirjasta :P


8. Osta lukiokirjat
Herranjumala kun se hyväksymiskirje saapui mukanaan pahamaineinen kolmisivuinen täynnä kirjojen nimiä. Kasvoilleni hiipi epäusko kun satuin netistä katsomaan oppikirjojen hintoja ja rääkäisin sitten niin kovaa että linnut putoilivat puista.
Jokainen kirjahan on yli kaksikymppiä uutena, käyettynä noin 15 euroa, mutta silti! Ei tällaisella köyhällä taiteilijan/kirjoittajanalulla ole rahaa mihinkään ylimääräiseen!
(Okei, oppikirjoista puhuessa ei kai voida sanoa "ylimääräinen"...)
Mutta kaikki rahani ovat aina menneet niin holtittomasti taiteilijantarvikkeisiin, (haluaisin vieläkin kovasti uudet pastellikynät...) vaatteisiin, bussimatkoihin ja ruokaan.(karkkiin, se on minun käsitykseni ravinnosta)
Niin entäs semmoinen viisitoistatusinaa lukiokirjoja? Helppo juttu tämmöiselle ei työtätekevälle laiskurille.
Ja sitten kun minun pitää maksaa bussimatkani lukiolle itse! Pahuksen pahus kun ei auttanut huijata siinä lomakkeessa kilometrimatkaksi kymmemen kilometriä koska ne hyväkkäät TARKISTAVAT matkan.
Kuka törppö semmoista tekee?


Taitaa jatkua vielä seuraavallakin kerralla. Hitsit kun on niin paljon tehtävää ja ajateltavaa ja turhia murehdittavaa. Onneksi kaiken voi peitää sarkasmilla. Nähdään PART 3:sen paikkeilla!